Puhelu Kuopiosta

Mikael Winogradoffin kanssa toukokuussa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen itseäni jäi ihmetyttämään nimi Raimo Sonninen. Raimo Sonninen oli rakentanut Mikaelille kilpaveneen ON-rataluokkaan kesälle 1971. ON-rataveneluokka oli tavallaan sen ajan F1-luokka, rataveneilyn kovin luokka. Silti en ollut törmännyt Raimo Sonnisen nimeen kilpaveneilyn historiaa tutkiessani. Minulla olevan Mikaelin vanhan vanerikatamaraanin rakentaja ja muu historia oli yhä epäselvä. Mikael ei muistanut veneen rakentajaa eikä sitä mihin vene häneltä meni.
 
Nimi Raimo Sonninen oli tullut esille muutama vuosi aiemmin kun minua jututti Mikkelin satamassa mopolla ajanut mies. Mies kertoi olleensa Raimon kanssa samoihin aikoihin armeijassa. Raimo Sonninen on siis Bella-venetehtaan perustaja. Mies kertoi jotain Raimon veneenrakennuksen alkuvaiheista ja muisteli Raimon myyneen jonkun tietyn kilpavenemallin suunnitelmat. Itseä harmitti kun en muistanut enää tätä tarinaa kokonaisuudessaan.

Ajattelin etsiä Raimon yhteystiedot ja laittaa hänelle sähköpostia. Pienen salapoliisityön jälkeen osoite löytyikin. Kirjoitin Raimolle viestin. Kyselin viestissä Winogradoffille rakennetusta veneestä. Oletin että Raimo vaikuttaa ja on vaikuttanut Kuopion suunnalla. Siksi liitin viestiin myös lehtileikkeen joka oli peräisin Savon Sanomista vuodelta 1971. Lehtileikkeen otsikko oli "Vauhtia Ritoniemessä: Leo Tolosesta tuli Kallaveden nopein" ja kuvatekstinä "Keijo Auvinen vauhdissa". Kyselin viestissä Raimolta olisiko hänellä tietoa tai muistikuvia ko. kilpailuista. Tämä kyseinen lehtileike oli säilynyt minulle mysteerinä vuodesta 2003 asti.

Savon Sanomat 2.8.1971

Viikot kuluivat eikä sähköpostiin kuulunut vastausta. Ajattelin että sähköpostiosoite oli väärä, tai Raimoa ei kilpaveneily enää kiinnostanut. Eräänä päivänä töissä ollessani puhelin soi. Näytössä näkyi outo numero. Ajattelin että joku lehtimyyjä soittaa. Vastasin. Langan toisessa päässä mies esitteli itsensä särmikkäästi ja rauhallisesti: Raimo Sonninen Kuopiosta. Raimo pahoitteli ettei ollut ehtinyt vastata sähköpostiin. Hän oli viestin lukenut ja sanoi, että viestistä tuli vanhat hyvät ajat mieleen.

Raimo jatkoi kertomalla lehtileikkeestä: "Kuvassa ei ole Keijo Auvinen, vaan Leo Tolonen. Keke ajoi hydrolla". Leo Tolosella oli hänen rakentamansa katamaraani allaan ja perässä BP Mercury. Raimo kertoi, että hän rakensi kaksi samanlaista venettä: toisen Leo Toloselle ja toisen Mikael Winogradoffille. Hän luetteli myös muita rakentamiaan kilpakatamaraaneja, ja kertoi myös omasta kilpahistoriastaan sekä katamaraanien rakentamisesta ja suunnittelusta.

Raimo kertoi rakentaneensa Winogradoffille katamaraanin. Veneen valmistuttua Raimo oli opiskellut lisää katamaraanin aerodynamiikkaa. Hän tuli siihen lopputulokseen että jo rakennetussa veneessä tunnelin nousukulma oli liian jyrkkä. Vene ei pysyisi enää kovassa vauhdisssa hallinnassa. Mikael Winogradoff oli Raimonkin mielestä sen verran kova nimi kilpaveneilyssä, että hän päätti rakentaa Mikaelille paremman veneen. Tässä valmistuneessa veneessä tunnelin kulma oli parempi ja juuri näitä malleja teki sitten kaksi kappaletta. Toisen hän myi Leo Toloselle ja toisen kuljetti Winogradoffille ja otti vaihdossa vanhanmallisen veneen takasin.

Kun Raimo kuvaili vanhanmallista venettä lisää, selvisi, että minulla oleva vene, "Mattolaituri", oli juuri tämä Raimon kuvailema vene. Keltainen kansi mahonginvärisillä raidoilla ja musta pohja, ja ponttoonit ohentuivat perään päin voimakkaasti. Kun kyselin Raimolta mitä tälle vanhalle veneelle sitten tapahtui, Raimo kertoi että se meni Aimo Miettiselle. Aimo Miettinen oli H.S.Pitkäsen pomoja ja hän asensi veneeseen sen ajan isoimman Chryslerin mitä Suomessa sai ostettua. Aimo Miettinen ja Leo Tolonen ajoivat toisiaan vastaan juuri näissä Ritoniemen ajoissa mistä mystinen lehtileikekin oli. Aimo ei ollut pärjännyt Toloselle, Raimon mukaan vanhan mallinen vene oli huonompi ja Tolonen ehkä parempi kuskikin.

Itseäni hymyilytti, kun yhdellä puhelinsoitolla moni mysteeri sai selityksen. Monta vuotta tavattu lehtileike ja sen mysteerivene sai taustatarinan ja oman veneen historiakin selvisi. Jännää, kuinka tämä mysteerileike ja oma mysteerivene liittyivätkin toisiinsa. Aiemmin Mattolaiturin taustaa tutkiessani olin verrannut sitä juuri tähän lehtikuvaan, ja huomannut niissä yhteneväisyyksiä. Ilmankos, sillä olivat saman miehen rakentamia veneitä.

Raimolla oli kerrottavanaan monia mielenkiintoisia kilpavenejuttuja. Töissä ollessani en voinut sen enempää jutella, mutta illalla soitin Raimolle uudestaan ja jututin häntä lisää. Raimo kertoi olevansa tulossa katsomaan Peurungan F2-kisoja, joten kutsuin hänet käymään varikolla katsomassa historiikkiveneitä. Raimo lupasi tulla morjenstamaan, ja tuoda mukanaan kuvia tekemistään veneistä, jos vain onnistuu niitä löytämään...

Tunnelmia 2016 Muistojen Suur-Saimaan ajoista

Vuodesta 2007 alkaen on järjestetty Muistojen Suur-Saimaan ajoja. Ajoissa kunnioitetaan vanhojen Suur-Saimaan ajojen henkeä. Tapahtuma on tarkoitettu nopeahkoille moottoriveneille, sekä vanhoille että uudemmillekin. Vuodesta 2015 alkaen tapahtumassa on ollut oma lähtö historiikkiveneille. Koska varsinaisia kilpa-asussa säilyneitä veneitä on Suomessa todella vähän, alkuperäisestä kilpamoottorista puhumattakaan, historiikkilähtöön on otettu mukaan muitakin vanhoja veneitä. Osalla ei varsinaisesti kilpaa ole ajettu, mutta historiikkimeininki on kohdallaan.

Itse olen kyseisessä tapahtumassa käynyt yrittämässä ajaa kolmena vuonna Bella Mosquitolla, jonka perässä oli 50hv Terhi. Kyseisellä venemallilla on osallistuttu aikoinaan varsinaisiin Suur-Saimaan ajoihin C-luokassa. Moottorina Mosquitoissa oli monesti 40hv mercury. 50hv Terhiä ei kilpailuissa aikanaan käytetty. Moottori muutenkin olisi kuulunut E-luokkaan 850cc iskutilavuuden takia. Oma Mosquitoni oli maalattu näyttämään 70-luvun C-luokan kilpaveneeltä, mainoksia olin apinoinut Osku Wilskan veneistä ja kilpanumeroiden tyyliä Tommi Vormiston D-717 Argosta. Ja punainen nenähän Mosquitoon piti maalata myös. Ja koska isommilla Terheillä ei Suomessa ajettu kilpaa, maalasin Terhin kopan muistuttamaan Archimedeksen koppaa. No, kokonaan en Muistojen Suur-Saimaan ajojen reittiä saanut Mosquitolla ajettua yhtenäkään vuonna. 

MSSA 2015.

Koska Mosquiton tilalle kaavailtu historic offshore-pakettini ei kerennyt valmistua kesän 2016 Muistojen Suur-Saimaan ajoihin, päätimme lähteä seuraamaan ajoja katsojina. Lainasimme tyttöystäväni ja serkkuni kanssa isäni tuulilasiveneen. Laskimme tuulilasiveneen Luukkaansalmen sillan luota ja ajoimme reitin varteen katselemaan ohiajavia veneitä. Allekirjoittaneen kartanlukutaidoissa on vähän hiomisen varaa, kun ensin löydetty "tosi hyvä katselupaikka" ei ollut edes reitin varressa...

Historiikkilpaveneharrastajan näkökulmasta kiinnostavimpia veneitä reitillä olivat:

Katti 123. 

-Ensimmäisenä ohi ajanut Katti 123 jota ohjasti Jorma Hartikka. Kartturina hänellä oli Tommi Vormisto. Välillä näinkin päin, aikanaanhan tehtävät olivat päinvastoin.

Argo 18

-Ari-Pekka Rötkön keltainen Argo 18 ja Mercury v6, joka veneenä natsaa vanhaan hyvän ajan meininkiin. Apa on kuitenkin modernisoinut veneen ja moottorin ilmettä hieman tuoreemmaksi.

Argo 18

-Veikko Rasan Argo 18 joka jo hienolla tuulilasilla, salkkukoppa v6 Mercuryllä ja vaijeriohjauksella lunasti paikkansa historiikkilähdössä. Kartanlukijalla näkyi olevan aidot Måsen racer-liivitkin päällä.

Argo 16

-Sami Pylkön Argo 16 Jossa hienosti vanhaan malliin E-111 tunnus ja Mobilin mainos. Ja kivasti ulvova Johnson Stinger perässä

Merinyl

-Teemu Majurin Merinyl. Harvinainen vene joka kulkee. Tämänkin perässä parkui Johnson Stinger

Jari Parkkinen & Finnspeed Mosquito & Mercury 50

Mika Selänne & Finnspeed Mosquito & Mercury 400

Juha Selänne & Finnspeed Mosquito & Mariner 40

-Mika Selänteen Finnspeed Mosquito jossa perässä Mercury 40. Oikeiden Suur-Saimaan ajojen C-luokan veneen kaltainen paketti. Erityisplussat myös muille Moskiittomiehille ja -naisille!

Raisport

-Tomi Kanniaisen Raisport. Venemalli juuri niitä joilla aikanaan aloteltu Suur-Saimaan ajoja. Moottori oli hieman modernimpi 60 Yamaha

Pukatti P3

-Joni Hellmanin Pukatti P3 jossa oli sellaista oikeeta pioneerihenkeä läsnä. Porukasta erottuva venemalli

Marino Mustang

-Teemu Myllymäen Marino Mustang madalletulla tuulilasilla ja hienosti huutavalla v4 Johnsonilla

Kun kaikki veneet olivat ajaneet ohitse, köröttelimme itse Lappeenrannan satamaan katselemaan mihin muutama odotettu vene jäi. Kävimme myös evästämässä Sataman Loisteessa.

-Paavo Pernun OWM ei ollut noussut liukuun, joten Paavo nosti veneen trailerille.

-Panu Pietikäisen Argo 17 ja Mercury 850xs paketissa oli muita teknisiä murheita, joten sekin oli jäänyt satamaan

Evästauon jälkeen ajoimme takaisin odottamaan Puumalasta Lappeenrantaan palaavia veneitä. Kun ensimmäisinä ei tullutkaan odotettuja historiikkiveneitä, ajattelimme että lähtöjärjestystä on varmaan jotenkin muutettu, oltiinhan kuultu kritiikkiä isojen veneiden tekemistä aalloista. No, siinä ajeli ohitse tuoreempia veneitä, ja lopulta historiikkejakin alkoi näkyä. Siinä meni suurinpiirtein kaikki ohitse, mutta Katti 123:a ei kuulunut. Sitten alkoi heräilemään huoli siitä että jotain on sattunut. Ajoimme lainaveneen rantaan ja nostimme trailerille. Ajoimme sitten trailerin kanssa satamaan. Siellä alkoi kuulua uutisia että 123 olisi kaatunut matkalla. Noh, eihän se sen veneen eikä miehistön ensimmäinen kerta ollut. Kuulimme että miehistö oli säilynyt rytäkässä suurin piirtein ehjänä.

Tapahtuma oli jälleen kerran hieno, nyt näin tapahtuman kunnolla katsojaveneestä. Paljon hienoja ja nopeita veneitä nähtiin. Vauhtia ja hienoa tunnelmaa. Tapahtuma herätti myös hieman ajatuksia turvallisuuden ja käytännön järjestelyjen suhteen. Onhan meillä kotikulmillakin ajoja, ja samat huomiot kohdistan niihinkin turvallisuuden suhteen.  Mutta joka tapauksessa, ainutlaatuinen tapahtuma Suomessa, yksi kesän pakollisista nähtävyyksistä.

Kaikki kuvat: Suvi Nieminen / www.suvin.net

"Mercury-mies henkeen ja vereen"

Blogiteksteissä on tullut mainittua useaan otteeseen kilpaveneilijä Jorma Hartikka. Jormalla on takanaan pitkä ura suomalaisessa kilpaveneilyssä ja hän muistaa hyvin monet asiat: moottorit, veneet, kilpailijat paikat... Koska en tiennyt Jorman kilpavenehistoriaa kokonaisuudessaan, päätin eräänä iltana jututtaa häntä kahvikupin ääressä Joutsenon GT-huoltoasemalla. Vaikka Jorman kanssa on turistu näistä asioista moneen otteeseen, tuntui nauhurin ja muistiinpanovälineiden edessä jutteleminen aluksi jäykältä. Vauhtiin päästyään niin haastattelija kuin haastateltavakin rentoutuivat ja päästiin sukeltamaan Jorman kilpavenehistorian alkutaipaleelle.

Jorma, Katti Nikulainen ja Mercury 650XS kesäkuussa 2016. Kuva: Suvi Nieminen

Joutsenossa kasvanut ja siellä edelleen asuva Jorma Hartikka kiinnostui kilpaveneilystä, kun hänen isänsä Pentti ajoi vaneriveneellä kyläkisoissa Lappeenrannan Pulpinrannassa ja Halkosaaressa, Mikkelissä, Savonlinnassa ja Imatralla.

Moottori, jolla Jorma aloitti kilpahommat. Mercury Mark 25. Kuva: Jorma Hartikka

Jorman ensimmäinen kilpavene oli isän tekemä tasapohjainen vanerivene vihreäkoppaisella 50-luvun Mercury Mark 25:lla. Sillä hän pääsi tutustumaan kilpaveneilyn maailmaan osallistuessaan kyläkisoihin ensimmäistä kertaa 60-luvun loppupuolella. 1968 Jorma rakensi itse vanerista Mäkärä-veneen oppikoulun puutyöluokassa ja samalla Mark 25:lla jatkettiin. Tällä paketilla Jorma jatkoi kyläkilpailuissa käymistä. Hän kokeili veneessä myös Mercury Mark 30H-konetta, mutta sillä koneella Mäkärä onnistui kellahtamaan nurin. Kone lojui järven pohjassa pari päivää, kunnes Jorma onki sen ylös ja purki osiksi. Purettuna kone säilyi aina vuoteen 2015 asti, kunnes loppukesällä Jorma toi uudelleenkasatun moottorin nähtäväksi veneporukan illanistujaisiin. "Potkuria en oo vielä löytäny. Sen pitäs olla vielä jossain, ellei oo joku kupannu."

Jorman toinen kilpamoottori Mercury Mark 30H. Kuva: Jorma Hartikka

Vuoden 1970 tienoilla Jorma teki Hannu Räsäsen kanssa Tekniikan Maailman piirustusten mukaan Hydro Speed SS-veneen, 13-jalkaisen v-pohjaisen vaneriveneen. "Hannun venehän se oli ja sillä samalla Mark 25:lla mentiin sinne Jyväsjärven kolmen tunnin ajoihin". Se oli Jorman ensimmäinen virallinen kilpailu kuljettajana. Mukana kilpailuissa oli myös Pukatti-veneistä myöhemmin tunnettu Kossilan Rauno. Erityisesti Jorman mieleen Jyväsjärven ajoista on jäänyt se, kun Timo Mäkinen ajoi ohi Shakespeare-katamaraanilla ja isolla Mercurylla.

Jorma ja Artekno Sport. Kuva Jorma Hartikan arkistosta.

1969 Jorma osallistui Suur-Saimaan ajoihin isänsä kartanlukijana luokassa FT. Vene tuolloin oli Artekno Sport ja moottorina Mercury 650. Kilpailu oli isänsä ensimmäinen virallinen matkavenekilpailu, ja samalla Jorman ensimmäinen virallinen kilpailu kartturina.

Vuoden 1972 paikkeilla Jorman kalustoon kuului silloin uutta mallia ollut V-pohjainen Argo Thor, jolla hän ajoi mm. Jyväsjärven kolmen tunnin ajoissa. Jorma ajoi Thorilla myös matkakilpailujen B-luokassa Juha Pulkkisen kanssa päätyen mm. vuoden -73 Suomen mestareiksi. Seuraavana vuonna Argo jäi Jormalla jouten kartturinhommiin keskittymisen myötä, jolloin matkavenekilpailuista innostuneet Seppäsen Pauli ja Vitikaisen Raimo lainasivat Jorman Thoria Suur-Saimaan ajoihin. Öljykriisin takia ajettiin tuolloin lyhyempi reitti, ja Seppänen ja Vitikainen päätyivät kilpailussa kolmanneksi kokeneiden konkarien seassa.

Tommi Vormisto ajaa, kartturina Jorma Hartikka. Argo 16 ja Crescent 55. Kuva Tommi Vormiston arkistosta

70-luvun alkupuolella Jorma oli kartanlukijana Tommi Vormistolle D-luokassa. Kisoja "kierrettiin aktiivisesti pari kolme vuotta". Kalustona oli Argo 16 ja moottorina 55 Crescent ja myöhemmin uudempi Argo 16 ja  Volvo Penta 600 gtx. Mekaanikon hommat miehet hoitivat ise. Insinöörin koulutuksen saanut Jorma on näppärä käsistään ja teki itse veneisiin tarvittavia osia - trimmi oli itse tehty Tuunasen Paten mallin mukaan. Hissejä ei vielä tuolloin veneissä pahemmin käytetty, mutta Hartikan pajalla sellainen valmistettiin pokatusta alumiinista. Jorma muistelee, että 600 gtx:n huono vääntö ja liukuunpääsyn hankaluus olivat syitä hissin keksimiseen.

Liukuunpääsyn ongelmia. Uudempi Argo 16 & Volvo Penta GTX600. Kuva Tommi Vormiston arkistosta.

Jorma oli kartturina myös muille D-luokassa. Hän muistaa mm. kuinka Osku Wilskan kanssa he joutuivat keskeyttämään konerikon takia ja Kaj Eskmannin kanssa ajaessa startti repesi irti lohkosta. Epäonnea ja vastoinkäymisiä oli matkakilpailuissa enemmänkin - mieleenpainuvana Jorma mainitsee Ruotsin kilpailureissun Vormiston Tommin kanssa, kun Volvo Pentasta katkesi kampiakseli keskellä merta: "Siellä oli vähän orpo olo merellä. Ruotsin merivartiosto hinasi meidät johonkin sellaselle sotilasalueelle, missä oli joku vartiotorni, mihin ei olis saanut edes siviilit mennä. Ne anto meidän kattoa sieltä vartiokiikareilla, sieltä näkyi Maarianhaminaan kun kadulla käveli ihmisiä. Niin oli hyvät kiikarit."

Jorma melontahommissa. Kuva Tommi Vormiston arkistosta.

Argo Thorin jälkeen Jorman omaan venekalustoon kuului Tage Gustafssonin valmistama TG Marin-vene. Näitä veneitä Jormalla kerkesi olla kaksi, ja moottorina 20hv peltipanta-Mercury. Luokkana matkakilpailujen B. TG Marinin jälkeen Jorma siirtyi TG Special-veneeseen, koska se soveltui paremmin sekä matka- että ratakilpailuihin. TG Specialissa kokeiltiin peltipanta-Mercuryn lisäksi myös 23-hevosvoimaista Terhiä luokassa SB ja SSB, ja Yamahaa luokassa SC. Matkakilpailuja varten veneessä tuli luonnollisesti olla paikka myös kartturille, mikä kuulostaa ehkä tänä päivänä hurjalle veneen pienen koon huomioon ottaen. Jorman karttureina vuosien mittaan ovat toimineet Pekka Suomi, Juha Pulkkinen, Heikki Tanttu, Kim Gustafsson, Jukka Huuhtanen ja Seppo Lankinen.

Ristiinan kilpailuista 70-luvun lopusta. Jorma keltaisessa veneessä. Kuva: Tauno Marttinen

TG Special oli silloin huippuvene tällä koneteholla, mutta siihen aikaan alkoi isommissa luokissa kuvioihin ilmestyä katamaraaneja. Näihin aikoihin myös B-luokassa kokeiltiin katamaraaneja. Jormalle tuli kokeiltavaksi Tauno Laulaisen tekemä, Reino Hietasen omistama pieni katamaraani, jolla yrittivät ajaa 20:llä Mercuryllä. Vene kulki yksinään hyvin, noin 50 solmun nopeutta, mutta kahdestaan se ei jaksanut kulkea riittävästi. Jorma pääsi taas myös veneenrakennushommiin, kun hän rakensi Heikki Tantun kanssa katamaraanin, johon kävivät kyselemässä ohjeita Tauno Laulaiselta, mutta siitäkään ei ollut kaksin ajettavaksi. Omat katamaraanikokeilut jäivät sillä erää siihen.

Jorma TG-Special-veneessä. Kuva: Jorma Hartikan arkisto.

Katamaraanin kartturiksi Jorma päätyi vielä Tommi Vormistolle 1978 Ruotsin Skoklosteriin, jossa veneenä oli Tauno Laulaisen tekemä "Katti 1 (E123)", moottorina Johnson Stinger FT19S. Nopeutta sillä saatiin kuulemma "sellaiset sataneljäkymmentä". "Nunnaluostarin pihassa oltiin siellä teltassa yötä. Se oli syksyä, kun maa oli kuurassa. Huvitti kun nunnat keräs omenoita puista siellä aamusta aikasin, ettei myö varasteta niitä.", Jorma muistelee.

Peränvaihtohommia kisapaikalla. Argo 16 & Crescent 55. Kuva Tommi Vormiston arkistosta.

1980-luvun alussa moottoriurheilun painopiste siirtyi autoihin. Jorma ajoi ralleja aktiivisesti vuoteen 1994 asti Sunbeam Impillä. Veneisiin Jorma palasi 90-luvun puolivälissä. Wareliuksen Bo ja Tantun Heikki innostivat Jormaa kokeilemaan uutta T400-luokkaa, johon Jorma sitten päätyi TG Specialilla ja 25:lla Mercurylla. T400-luokassa menestystä alkoi tulla heti, kun veneeksi vaihtui Stopper, vaikka vastassa oli aikanaan ylivoimaisia Selvoja. 1995 jopa henkeen ja vereen Mercury-mies joutui taipumaan ja vaihtamaan Selvaan, jolla tuli heti EM-nelossija Ruotsin Västervikissä. 1996 vene vaihtui sitten Seaflyeriksi. Jorman apuna varikolla ja hallilla toimi Esa Kuutela.

Jorman ralliautoilu-ura huomatiin Saksassa asti. Markt 4/90

Suomenmestaruuksia T400-luokassa tuli tämän jälkeen melkein joka vuosi. Yhteensä kilpauran aikana palkintokaappiin kertyi lukemattomien pokaalien lisäksi 15 SM-kultaa, 5 SM-hopeaa ja 4 SM-pronssia, joiden lisäksi arvosijoituksina mainittakoon 2 PM-kultaa (joista toinen Hirvensalmella 2001), PM-pronssi, EM-Hopea sekä EM-nelossija. Myös nopeusennätyksiä rikottiin: ensimmäisessä ennätyskokeessa rikottiin Milla Suomen nimissä ollut Suomen ennätys ja myöhemmin myös Pohjoismaiden ja Maailman ennätykset. T550-luokassa ennätys on voimassa vielä tänäkin päivänä.  Kisoja tuli vuosien mittaan kierrettyä Suomen ja Pohjoismaiden lisäksi mm. Unkarissa, Puolassa ja Ukrainassa. Yhdeksi kovimmista kilpakumppaneista Jorma mainitsee Tony Sohlströmin.

Viimeisen virallisen kilpailun Jorma ajoi Kuhmossa EM-kisoissa vuonna 2006. Viimeinen "lisenssiajo" Jorman muistin mukaan on lokakuulta 2006 Ruotsin Öregrundissa, jossa hän ajoi T400 maailmanennätysnopeuden.

Jo ennen oman kilpauran lopettamista hän oli mukana auttelemassa Mannisten tiimin poikia. Oman kilpauran lopettamisen jälkeen Jorma on toiminut heille mekaanikkona ja jatkanut veneharrastusta itse historiikkiveneiden ja -koneiden parissa. Jormalta löytyykin monenlaisia aarteita, mm. Mercury Twister 2X-, Mercury 650X- ja XS-koneet, Hariscoop-vene. Ajovalmiita paketteja Formula 2000 Molgaard ja SST120-moottori, Katti 123 ja Mercury XR2 sekä Argo 18 ja XR2. Alkuaikojen Mark 30H ja 25 ovat vieläkin tallessa, kuten myös maailmanennätysvene Stopper ja molemmat Selva-ennätyskoneet.

Jorma, Stopper & Selva Kapustalla 05/2015. Kuva: Suvi Nieminen

Historiikkiveneharrastajana on hienoa nähdä, että vanhoja veneitä ja koneita on vielä hyvässä tallessa ja joku on niistä vielä kertomassa. Monen kohdalla niin ei kuitenkaan ole, vaan niitä on päätynyt juhannuskokkoihin ja romulavoille. Ennen niiden säilyttämistä tai valokuvaamista ei ole pidetty tärkeänä tai olennaisena, eikä kaikista aarteista ole minkäänlaista dokumenttia. 70-luvun katamaraaninrakennuksesta Jorma kertoo: "Tantun kanssa piirrustukset tehtiin tallin lattiaan. Se kun oli sitä aikaa kun ei tajunnu kuvata niitä. Kamerahan oli siihen aikaan Coca Cola korkkeja keräämällä saatu kamera." Tämän päivän historiikkiveneharrastajaa harmittaa, että Jorman katamaraanikokeilujen veneet eivät ole säilyneet tähän päivään, eikä niistä ole tallessa valokuvia tai piirrustuksia.

Vai onko?

Vanhoja kilpaveneitä nähtiin Peurungan F2-kisoissa

Formula 2 ratamoottoriveneiden MM-osakilpailu Laukaassa, Peurungassa on nyt takana.
Kilpailujen ohessa nähtiin vanhoja kilpaveneitä seitsemän kappaletta. Veneet olivat näytillä varikolla koko viikonlopun ja vedessä veneet nähtiin lauantaina ja sunnuntaina. Porukan ajot oli jaettu puoliksi, joten rataveneet ja matkaveneet olivat omissa lähdöissään. Yksi mukaan ilmoittautunut vene joutui jättäytymään pois tekniikkamurheiden takia.

Melkein koko porukka valmiina varikolla.

Itse saavuin Peurungan varikolle jo torstai-iltana. Paikan päällä sateli vettä ja tuuli oli melko voimakas. Vastaanotto varikolla oli huomattavasti lämpöisempi kuin keli, siellä vastassa oli varikkovastaavaksi osoittautunut hymyilevä nainen, joka toivotti meidät tervetulleeksi ja opasti meidät meille varatulle alueelle.

Kuski ja vene valmiina tositoimiin.

Perjantaina aamulla saapui paikalle viisi venekuntaa lisää ja alettiin porukalla pystyttämään veneiden päälle telttoja. Telttojen kasauksen jälkeen avautui race-office josta läksimme porukalla hakemaan liput ja kyselemään viikonlopun kuviosta. Toimistossakin meidät toivotettiin tervetulleeksi.

Historiikit oli sijoitettu varikolle näkyvälle paikalle heti sisääntulon viereen.

Perjantai menikin varikolla hengaillen ja F2 veneiden harjoittelua seuraten. Itsellä oli perjantaina vielä mainosten liimaus veneeseen, olin vasta saanut veneen maalattua ja koeajettua hieman aiemmin. Perjantai-iltana saapui riviin viimeinenkin vene. Koko seitsemän veneen ja neljäntoista tiimiläisen porukka oli kasassa.

Veneet nostettiin veteen nostureilla. Kuvassa historiikkiveneiden lisäksi Sami Seliön Formula 2-vene.

Lauantaina 10.30 ajoivat historiikki-rataveneet. Ajossa olivat villien kisojen kiertäjä Katti Laulainen Mercury 650xs-moottorilla, F4 tyyppinen katti Nikulainen Yamaha 70 ces-moottorilla ja TG-special 20 Mercuryllä. TG:tä ajoi Petri Häkkinen

Janne Räisä ja Katti Nikulainen ottivat varaslähdön radalle.

Petri Häkkinen ja TG-Special

Pieksämäeltä, F4:ää Janne Räisä Mikkelistä ja katti Laulaista ajoin minä. Tuuli oli vieläkin melkoisen kova, mutta ajo onnistui keliin nähden hyvin. Jannen Yamahassa ilmeni käyntihäiriöitä joten hän ajoi aiemmin pois.

Tatu Marttinen & Katti Laulainen

Lauantaina iltapäivällä oli vuorossa historiikki-offshore veneet. Iltapäivällä vedessä olivat Argo 16 Johnson 75 stinger-moottorilla, Katti 123(Laulainen) Mercury XR2-moottorilla, Argocat 15 perässään Yamaha 85, ja Argocat 18 mercuryn 2-litraisella moottorilla. Argo 16 kuski Sami Pylkkö Kuopiosta, Katti 123:n Jorma Hartikka Joutsenosta, Argo 15:n Markus Paasonen Mikkelistä, ja Argo 18:n Ari-Pekka Rötkö Mikkelistä. Iltapäivällä tuuli oli vieläkin kovaa, mutta tämän porukan menoa tuuli ei tuntunut haittaavan. Itse ihailin näiden ajoa lähtölaiturilta käsin.

Kahvitauko ennen sunnutain ajoa.

Sunnuntaina meidän ajot oli järjestetty peräkkäin. Ajoimme kaikki historiikkiveneet peräkkäin lähtölaiturin taakse parkkiin. Jannen vene jäi varikolle lauantaina ilmenneiden käyntiongelmien takia. Ensimmäiseen lähtöön lähdimme Petrin kanssa kahdestaan.

Historiikki-offshoreveneet lähdössä.

Keli tuntui olevan vielä kovempi kuin lauantaina joten ajelimme maltilla. Kun ruutulippua heilutettiin, ajoimme lähtölaiturin taakse parkkiin. Kun aloin sitomaan venettä laituriin, Valtteri Pihlström komensi laiturille ja siitä heti Jorma Hartikan veneen kyytiin. Itse olin siinä vaiheessa ihan pyörällä päästä. Siitä sitten melkein heti startattiin sunnuntain historiikki-offshorelähtöön. Samassa yksi haaveista oli toteutunut, pääsin vanhan Laulaisen rakentaman kilpaveneen kyytiin. Oli todella rajua kyytiä. Kiihtyminen ja vauhti oli jotain ennenkokematonta. Silti kyydissä oli varman oloista olla, olihan kuskina kokenut kilpaveneilijä Jorma Hartikka.

Allekirjoittaneen veneilyhistorian huippuhetkiä.

Viikonlopun aikana varikolla näkyi kiitettävän suuri määrä historiikkiveneistä kiinnostuneita. Pääsin jututtamaan mm. Raimo Sonnista ja Niilo Seliötä, joista kirjoitan myöhemmin blogissa enemmän. Sain myös uutta tietoa Tauno Laulaisen tekemistä veneistä. Kiitos kaikille mielenkiintoa osoittaneille ja koko historiikkitiimille. Pääsin myös antamaan haastattelun Keskisuomalaiseen ja Neloselle. Ei olisi syksyn ensimmäisessä suunnittelumiittingissä uskonut, mitä tuleman pitää. Tästä on hyvä jatkaa!

Apa Rötkölle ja Argo 18:lle näytetään ruutulippua.

Kilpavenenostalgiaa löytyy nyt myös Facebookista! https://www.facebook.com/venenostalgiaa/ Tykkäämällä näet historiikkipäivitykset heti tuoreeltaan.
Lisää kuvia Peurungan viikonlopun historiikkimeiningeistä löytyy mm. Vauhtiveneilyn Facebookista ja Suvin kuvagalleriasta. Julkaisun kuvat © Suvi Nieminen.

Valmistautumista Peurunkaan

Peurungan historiikkinäytösajoon valmistautumisen takia blogin kirjoittaminen on jäänyt vähälle. Tässä vähän kevään ja alkukesän ajalta tunnelmia ja maistiaisia siitä, mitä on touhuttu

Tulkaahan moikkaamaan Peurungan kisojen varikolle!

Kuvat Tatu Marttinen ja Suvi Nieminen / Suvin.net.