"Mercury-mies henkeen ja vereen"

Blogiteksteissä on tullut mainittua useaan otteeseen kilpaveneilijä Jorma Hartikka. Jormalla on takanaan pitkä ura suomalaisessa kilpaveneilyssä ja hän muistaa hyvin monet asiat: moottorit, veneet, kilpailijat paikat... Koska en tiennyt Jorman kilpavenehistoriaa kokonaisuudessaan, päätin eräänä iltana jututtaa häntä kahvikupin ääressä Joutsenon GT-huoltoasemalla. Vaikka Jorman kanssa on turistu näistä asioista moneen otteeseen, tuntui nauhurin ja muistiinpanovälineiden edessä jutteleminen aluksi jäykältä. Vauhtiin päästyään niin haastattelija kuin haastateltavakin rentoutuivat ja päästiin sukeltamaan Jorman kilpavenehistorian alkutaipaleelle.

Jorma, Katti Nikulainen ja Mercury 650XS kesäkuussa 2016. Kuva: Suvi Nieminen

Joutsenossa kasvanut ja siellä edelleen asuva Jorma Hartikka kiinnostui kilpaveneilystä, kun hänen isänsä Pentti ajoi vaneriveneellä kyläkisoissa Lappeenrannan Pulpinrannassa ja Halkosaaressa, Mikkelissä, Savonlinnassa ja Imatralla.

Moottori, jolla Jorma aloitti kilpahommat. Mercury Mark 25. Kuva: Jorma Hartikka

Jorman ensimmäinen kilpavene oli isän tekemä tasapohjainen vanerivene vihreäkoppaisella 50-luvun Mercury Mark 25:lla. Sillä hän pääsi tutustumaan kilpaveneilyn maailmaan osallistuessaan kyläkisoihin ensimmäistä kertaa 60-luvun loppupuolella. 1968 Jorma rakensi itse vanerista Mäkärä-veneen oppikoulun puutyöluokassa ja samalla Mark 25:lla jatkettiin. Tällä paketilla Jorma jatkoi kyläkilpailuissa käymistä. Hän kokeili veneessä myös Mercury Mark 30H-konetta, mutta sillä koneella Mäkärä onnistui kellahtamaan nurin. Kone lojui järven pohjassa pari päivää, kunnes Jorma onki sen ylös ja purki osiksi. Purettuna kone säilyi aina vuoteen 2015 asti, kunnes loppukesällä Jorma toi uudelleenkasatun moottorin nähtäväksi veneporukan illanistujaisiin. "Potkuria en oo vielä löytäny. Sen pitäs olla vielä jossain, ellei oo joku kupannu."

Jorman toinen kilpamoottori Mercury Mark 30H. Kuva: Jorma Hartikka

Vuoden 1970 tienoilla Jorma teki Hannu Räsäsen kanssa Tekniikan Maailman piirustusten mukaan Hydro Speed SS-veneen, 13-jalkaisen v-pohjaisen vaneriveneen. "Hannun venehän se oli ja sillä samalla Mark 25:lla mentiin sinne Jyväsjärven kolmen tunnin ajoihin". Se oli Jorman ensimmäinen virallinen kilpailu kuljettajana. Mukana kilpailuissa oli myös Pukatti-veneistä myöhemmin tunnettu Kossilan Rauno. Erityisesti Jorman mieleen Jyväsjärven ajoista on jäänyt se, kun Timo Mäkinen ajoi ohi Shakespeare-katamaraanilla ja isolla Mercurylla.

Jorma ja Artekno Sport. Kuva Jorma Hartikan arkistosta.

1969 Jorma osallistui Suur-Saimaan ajoihin isänsä kartanlukijana luokassa FT. Vene tuolloin oli Artekno Sport ja moottorina Mercury 650. Kilpailu oli isänsä ensimmäinen virallinen matkavenekilpailu, ja samalla Jorman ensimmäinen virallinen kilpailu kartturina.

Vuoden 1972 paikkeilla Jorman kalustoon kuului silloin uutta mallia ollut V-pohjainen Argo Thor, jolla hän ajoi mm. Jyväsjärven kolmen tunnin ajoissa. Jorma ajoi Thorilla myös matkakilpailujen B-luokassa Juha Pulkkisen kanssa päätyen mm. vuoden -73 Suomen mestareiksi. Seuraavana vuonna Argo jäi Jormalla jouten kartturinhommiin keskittymisen myötä, jolloin matkavenekilpailuista innostuneet Seppäsen Pauli ja Vitikaisen Raimo lainasivat Jorman Thoria Suur-Saimaan ajoihin. Öljykriisin takia ajettiin tuolloin lyhyempi reitti, ja Seppänen ja Vitikainen päätyivät kilpailussa kolmanneksi kokeneiden konkarien seassa.

Tommi Vormisto ajaa, kartturina Jorma Hartikka. Argo 16 ja Crescent 55. Kuva Tommi Vormiston arkistosta

70-luvun alkupuolella Jorma oli kartanlukijana Tommi Vormistolle D-luokassa. Kisoja "kierrettiin aktiivisesti pari kolme vuotta". Kalustona oli Argo 16 ja moottorina 55 Crescent ja myöhemmin uudempi Argo 16 ja  Volvo Penta 600 gtx. Mekaanikon hommat miehet hoitivat ise. Insinöörin koulutuksen saanut Jorma on näppärä käsistään ja teki itse veneisiin tarvittavia osia - trimmi oli itse tehty Tuunasen Paten mallin mukaan. Hissejä ei vielä tuolloin veneissä pahemmin käytetty, mutta Hartikan pajalla sellainen valmistettiin pokatusta alumiinista. Jorma muistelee, että 600 gtx:n huono vääntö ja liukuunpääsyn hankaluus olivat syitä hissin keksimiseen.

Liukuunpääsyn ongelmia. Uudempi Argo 16 & Volvo Penta GTX600. Kuva Tommi Vormiston arkistosta.

Jorma oli kartturina myös muille D-luokassa. Hän muistaa mm. kuinka Osku Wilskan kanssa he joutuivat keskeyttämään konerikon takia ja Kaj Eskmannin kanssa ajaessa startti repesi irti lohkosta. Epäonnea ja vastoinkäymisiä oli matkakilpailuissa enemmänkin - mieleenpainuvana Jorma mainitsee Ruotsin kilpailureissun Vormiston Tommin kanssa, kun Volvo Pentasta katkesi kampiakseli keskellä merta: "Siellä oli vähän orpo olo merellä. Ruotsin merivartiosto hinasi meidät johonkin sellaselle sotilasalueelle, missä oli joku vartiotorni, mihin ei olis saanut edes siviilit mennä. Ne anto meidän kattoa sieltä vartiokiikareilla, sieltä näkyi Maarianhaminaan kun kadulla käveli ihmisiä. Niin oli hyvät kiikarit."

Jorma melontahommissa. Kuva Tommi Vormiston arkistosta.

Argo Thorin jälkeen Jorman omaan venekalustoon kuului Tage Gustafssonin valmistama TG Marin-vene. Näitä veneitä Jormalla kerkesi olla kaksi, ja moottorina 20hv peltipanta-Mercury. Luokkana matkakilpailujen B. TG Marinin jälkeen Jorma siirtyi TG Special-veneeseen, koska se soveltui paremmin sekä matka- että ratakilpailuihin. TG Specialissa kokeiltiin peltipanta-Mercuryn lisäksi myös 23-hevosvoimaista Terhiä luokassa SB ja SSB, ja Yamahaa luokassa SC. Matkakilpailuja varten veneessä tuli luonnollisesti olla paikka myös kartturille, mikä kuulostaa ehkä tänä päivänä hurjalle veneen pienen koon huomioon ottaen. Jorman karttureina vuosien mittaan ovat toimineet Pekka Suomi, Juha Pulkkinen, Heikki Tanttu, Kim Gustafsson, Jukka Huuhtanen ja Seppo Lankinen.

Ristiinan kilpailuista 70-luvun lopusta. Jorma keltaisessa veneessä. Kuva: Tauno Marttinen

TG Special oli silloin huippuvene tällä koneteholla, mutta siihen aikaan alkoi isommissa luokissa kuvioihin ilmestyä katamaraaneja. Näihin aikoihin myös B-luokassa kokeiltiin katamaraaneja. Jormalle tuli kokeiltavaksi Tauno Laulaisen tekemä, Reino Hietasen omistama pieni katamaraani, jolla yrittivät ajaa 20:llä Mercuryllä. Vene kulki yksinään hyvin, noin 50 solmun nopeutta, mutta kahdestaan se ei jaksanut kulkea riittävästi. Jorma pääsi taas myös veneenrakennushommiin, kun hän rakensi Heikki Tantun kanssa katamaraanin, johon kävivät kyselemässä ohjeita Tauno Laulaiselta, mutta siitäkään ei ollut kaksin ajettavaksi. Omat katamaraanikokeilut jäivät sillä erää siihen.

Jorma TG-Special-veneessä. Kuva: Jorma Hartikan arkisto.

Katamaraanin kartturiksi Jorma päätyi vielä Tommi Vormistolle 1978 Ruotsin Skoklosteriin, jossa veneenä oli Tauno Laulaisen tekemä "Katti 1 (E123)", moottorina Johnson Stinger FT19S. Nopeutta sillä saatiin kuulemma "sellaiset sataneljäkymmentä". "Nunnaluostarin pihassa oltiin siellä teltassa yötä. Se oli syksyä, kun maa oli kuurassa. Huvitti kun nunnat keräs omenoita puista siellä aamusta aikasin, ettei myö varasteta niitä.", Jorma muistelee.

Peränvaihtohommia kisapaikalla. Argo 16 & Crescent 55. Kuva Tommi Vormiston arkistosta.

1980-luvun alussa moottoriurheilun painopiste siirtyi autoihin. Jorma ajoi ralleja aktiivisesti vuoteen 1994 asti Sunbeam Impillä. Veneisiin Jorma palasi 90-luvun puolivälissä. Wareliuksen Bo ja Tantun Heikki innostivat Jormaa kokeilemaan uutta T400-luokkaa, johon Jorma sitten päätyi TG Specialilla ja 25:lla Mercurylla. T400-luokassa menestystä alkoi tulla heti, kun veneeksi vaihtui Stopper, vaikka vastassa oli aikanaan ylivoimaisia Selvoja. 1995 jopa henkeen ja vereen Mercury-mies joutui taipumaan ja vaihtamaan Selvaan, jolla tuli heti EM-nelossija Ruotsin Västervikissä. 1996 vene vaihtui sitten Seaflyeriksi. Jorman apuna varikolla ja hallilla toimi Esa Kuutela.

Jorman ralliautoilu-ura huomatiin Saksassa asti. Markt 4/90

Suomenmestaruuksia T400-luokassa tuli tämän jälkeen melkein joka vuosi. Yhteensä kilpauran aikana palkintokaappiin kertyi lukemattomien pokaalien lisäksi 15 SM-kultaa, 5 SM-hopeaa ja 4 SM-pronssia, joiden lisäksi arvosijoituksina mainittakoon 2 PM-kultaa (joista toinen Hirvensalmella 2001), PM-pronssi, EM-Hopea sekä EM-nelossija. Myös nopeusennätyksiä rikottiin: ensimmäisessä ennätyskokeessa rikottiin Milla Suomen nimissä ollut Suomen ennätys ja myöhemmin myös Pohjoismaiden ja Maailman ennätykset. T550-luokassa ennätys on voimassa vielä tänäkin päivänä.  Kisoja tuli vuosien mittaan kierrettyä Suomen ja Pohjoismaiden lisäksi mm. Unkarissa, Puolassa ja Ukrainassa. Yhdeksi kovimmista kilpakumppaneista Jorma mainitsee Tony Sohlströmin.

Viimeisen virallisen kilpailun Jorma ajoi Kuhmossa EM-kisoissa vuonna 2006. Viimeinen "lisenssiajo" Jorman muistin mukaan on lokakuulta 2006 Ruotsin Öregrundissa, jossa hän ajoi T400 maailmanennätysnopeuden.

Jo ennen oman kilpauran lopettamista hän oli mukana auttelemassa Mannisten tiimin poikia. Oman kilpauran lopettamisen jälkeen Jorma on toiminut heille mekaanikkona ja jatkanut veneharrastusta itse historiikkiveneiden ja -koneiden parissa. Jormalta löytyykin monenlaisia aarteita, mm. Mercury Twister 2X-, Mercury 650X- ja XS-koneet, Hariscoop-vene. Ajovalmiita paketteja Formula 2000 Molgaard ja SST120-moottori, Katti 123 ja Mercury XR2 sekä Argo 18 ja XR2. Alkuaikojen Mark 30H ja 25 ovat vieläkin tallessa, kuten myös maailmanennätysvene Stopper ja molemmat Selva-ennätyskoneet.

Jorma, Stopper & Selva Kapustalla 05/2015. Kuva: Suvi Nieminen

Historiikkiveneharrastajana on hienoa nähdä, että vanhoja veneitä ja koneita on vielä hyvässä tallessa ja joku on niistä vielä kertomassa. Monen kohdalla niin ei kuitenkaan ole, vaan niitä on päätynyt juhannuskokkoihin ja romulavoille. Ennen niiden säilyttämistä tai valokuvaamista ei ole pidetty tärkeänä tai olennaisena, eikä kaikista aarteista ole minkäänlaista dokumenttia. 70-luvun katamaraaninrakennuksesta Jorma kertoo: "Tantun kanssa piirrustukset tehtiin tallin lattiaan. Se kun oli sitä aikaa kun ei tajunnu kuvata niitä. Kamerahan oli siihen aikaan Coca Cola korkkeja keräämällä saatu kamera." Tämän päivän historiikkiveneharrastajaa harmittaa, että Jorman katamaraanikokeilujen veneet eivät ole säilyneet tähän päivään, eikä niistä ole tallessa valokuvia tai piirrustuksia.

Vai onko?