Kyläkisojen mestari Haukivuorelta

Nikki pienemmällä katamaraanilla 1979. Kuva: Eeva-Sirkku Räisä

Olen kasaillut Kyyvedellä ajetuista venekilpailuista leikekirjaa/kuva-albumia. Yksi kilpailujen kovista kilpailijoista on haukivuorelainen Niilo Nikulainen. Niilo, eli "Nikki" ja vaimonsa Raili lainasivat minulle joskus lehtileikkeitä ja kuvia. Tein heille kiitokseksi leikekirjasta oman kappaleen. Kun vein kirjan heille, jututin Nikkiä samalla vanhoista kilpajutuista. Sukelsimme niin syvälle Kyyveden kilpaveneilyn historiaan että yksi kenkäkin jäi pohjaan.

Niilo ja Raili Nikulainen palkintokaapin edessä. Kuva: Tatu Marttinen

Niilo Nikulainen on nykyään jo eläkkeellä oleva haukivuorelainen auto- ja korjaamoalan yrittäjä. Monelle haukivuorelaiselle ja lähiseudun asukkaalle Nikin paja ja Nikki ovat tuttuja. Korjaamon lisäksi Nikki tunnetaan Haukivuorella aktiivisuudesta metsästyksessä ja kilpaveneilyssä.  Nikki ajoi kilpaa villeissä kisoissa monella vuosikymmenellä: 50-, 60-, 70-, 80- ja vielä 90-luvullakin. Kenties olisi vielä ajanut 2000-luvullakin, jos kisat eivät olisi loppuneet? Virallisiin matkakilpailuihin Nikulainen osallistui 70-luvun loppupuolella. Haukivuoren Seutu -lehti teki viime vuonna Niilosta hyvän kirjoituksen, jossa kerrottiin tiivistetysti Niilon kilpaveneilyn vaiheista. Halusin itse penkoa vähän lisää. 

Nikin vanerivene. Kuva: Tauno Marttinen

 Aloitin haastattelun näyttämällä mustavalkoista valokuvaa tuulilasiveneestä. Kuva oli otettu Haukivuoren Kapustasalmen lossin luona. Kuvan oli ottanut pappani Tauno Marttinen. Papan mukaan tässä valokuvassa oli "Nikin vanerivene". "Kyllä se vissiin on. Siitä on aikaa. Siitä on niin pitkät ajat. Kyllä se ol se refekt (Ford Prefect). Tuon näkönen se vissiin ol. Ei tuosta naamataulusta oikeen saa selvää. Se ol vanerivene joo. Minä ostin koko auton tuolta Mikkelin luota jostakin. Minä en ajanu sillä autolla kun tänne ja nostin moottorin pois. Sitte laitoin tähän venneeseen. Sillä ei montaa reissua tullu ajettua. Kolmekasikohan se oli vuosluvultaan se kone. Kyllä sillä käytiin kilpailuissakin." Niilo muisteli käyneensä veneellä Kangasniemen Lokkamajalla kilpailuissa. "Kierinniemen rantaan sen jätin ja se vuoti ja painu pohjaan koko vehe. Tai koko takapuoli siitä kastu ja katoin että sitä on turha ruveta ennää laittamaan." Joku tämän veneen vielä kastumisen jälkeen osti Niilolta, mutta veneen myöhempiä vaiheita Niilo ei tiennyt tai muistanut.


Edellisen kuvan ottanut pappani Tauno Marttinen (Tassu) sai omaan veneeseensä isomman moottorin Niilon kautta. Se oli ilmeisesti kuvanottoaikoihin. Nikki ja Tauno olivat molemmat kotoisin Haukivuoren Häkkilästä, jonne tiet olivat huonoja vielä 50-luvun lopulla. Siksi laivat ja veneet olivat sillä suunnalla Kyyvettä tärkeitä kulkuvälineitä. Papallakin vene oli kulkuväline ja sillä hinattiin myös tukkilauttoja Kyyvedellä. Sen ajan kilpailutkin Kyyvedellä ajettiin ihan tavallisilla käyttöveneillä. Toki pieniä trimmauksia saatettiin kilpaviikonloppua varten tehdä. Esimerkiksi normaalisti hinauksessa käytettiin petroolia, mutta kisoja varten moottorit muutettiin toimimaan pelkällä bensalla nopeuden lisäämiseksi.

Niilo vasemmalla ja pappani Tauno oikealla. Istuvat papan veneessä 50-luvun loppupuolella. Kuva Niilo Nikulaisen arkisto

Niilon vaimo Raili kysyi jutustelun lomassa "ettekös työ ajanu Tassun kaa sillon kilpaa lossilla? Minä ainaki muistan." Varsinkin vanhemmat kyläläiset puhuvat Kapustasalmesta vieläkin lossina, koska salmen yli kulki 60-luvun loppupuolelle asti lossi. Nykyään siinä on silta. "Kyllähän myö taijettiin vähän aikaa ajaa, tai Tassu ajoi", Niilo jatkaa. "Tammisen Aatulla oli se Kuningas Austin taksina. Se oli Englannin suurlähettilään vanha auto. Siinä oli kattoluukku ja sitä kun hinattiin niin siitä pysty tähystämään. Se oli vähän erikoisempi auto. Mulla taitaa olla se keulamerkkikin tuolla, ja toinen lamppu. Siinä oli isot lamput ja se moottori oli aika iso, kuutoskone ihan." Nikki purki auton osiksi ja yhdessä papan kanssa laittoivat sen moottorin vaihdelaatikkoineen papan veneeseen.  "Ol vielä veikee kun Tassun kaa ajeltiin sillä venneellä pohoseen ja siinä yhen saaren kohalla oli kivi siinä vähän ulompana. Oli tarkalla ettei kajahtanu siihen kivveen. Miä sanoin että nyt ollaan vikakohalla, kurssia on muutettava. Se vene kuitenkin kulki jonniiverran. Moottorin kiinnikkeet oli vähän huonoja, pelkillä puupönkillä niitä laitettiin." Kesken yhden kilpailun jossain kurvissa se kuutoskone sitten kaatukin.

Ford Prefectin koneella oleva vene oli Nikin ensimmäinen vene, jolla hän ajoi itse kilpaa. "Se ol ensimmäisiä ihan. Ne oli aika pieniä vehkeitä millä ne ajo. Sillä Emäsalon Aatillahan oli kanssa henkilöauton moottori veneessä. Se oli sellasessa perhevenneessä. En miä tiiä minkä kokonen se moottori ol, mutta auton moottori kumminkin. Sekin ol Lokkamajalla kilpailussa ajamassa kun käytiin siellä. Seki ol veikee kun se ol hirveen pitkä mies. Sit jos jokkii ajo ohi nii Aatin kaula alko virumaan pitkäks. Kohottautu vaa aina ylemmä mut eihä se vauhti siitä lissääntyny. Aatillakin vene oli tärkeä kulkuneuvo. Eihän se sieltä saaresta ois päässy mihinkään. Tännekin aseman rantaan venneellä kulki. Sillon ol ne vehkeet vähä sellasia. Ol se aikakin kokonaan iha toisellainen. Ei niihin paljoo sijotettu rahhaa eikä niitä moottoreita ollu niin saatavanakaa. Auton moottoreita oli, mutta perämoottoreita ei saant oikee ensinkään, nehä ol niin pieniäki. Jottai siankullia puoltoista kaks hevosvoimaa". Niilon touhu kilpavenekuvioissa jatkui, kun hän auttoi haukivuorelaisia lääkäreitä mm. Olavi Ikosta kilpaveneensä ja moottorinsa kanssa. Nikki auttoi lääkäreitä saamaan lisää vauhtia ja sai palkaksi kerran jopa moottorin, jonka muistaa omistavansa vieläkin.

Nikin V-pohjavene 1976. Takana Keijo Tiihonen ja Argo 16. Kuva: Tauno Marttinen

Perämoottorit alkoivat yleistyä ja Niilo alkoi kilpailla itsekin sellaisella. 20 hevosvoimainen Mercury hänellä oli kalaveneessä ja taisipa samanlainen moottori olla Niilon kilpaveneessä Ylämyllyn kisassakin. Nikki ajoi Laulaisen Taunon kanssa rakennetulla V-pohjaveneellä kolmeviitosella Mercurylla. "Tassun kanssa tehtiin muutenkin venneitä usseempia. Hankalaa sen Tassunkin ol tehä kun ol itestään. Paljon helpompi se ol kahelleen." Tauno Laulainen oli katamaraanirakennuksen pioneeri Suomessa. Ensimmäiset valmistuivat ilmeisesti jo 60-luvun puolella. Niilo oli mukana katamaraanien rakennuksessa ja testauksessa, sekä taitavana automaalarina auttoi Laulaista veneiden maalaamisessa. Taunon talli oli sen verran pieni, että ensimmäiset katamaraaniveneetkin tehtiin pääosin ulkona. "Sielläkin sitä pit suunnitella minkälaisia sitä tehhään." Niilo muisteli Taunon veneenrakennuksesta, että työkalut ja tilat olivat alkeelliset ja monesti hän toi työkalut mukanaan.

Niilon vanha V-pohjavene, ajamassa Juha Marttiin. Kuva: Pekka Manninen

V-pohjavene Niilolla oli aika pitkään. Niilon mukaan samantyyppinen vene oli ainakin Tarkiaisen Pekalla. Kuvan nähtyään hän muisteli venettä: "Kyllä se aika hyvästi kulki. Muistan vielä kun Paappasen Eskon kanssa tehtiin mökillä siihen remonttia. Se oli ennen kilpailuja edellisyönä. Jatkettiin sitä pohjaa ja testattiin välillä. Tehtiin sitä ihan aamupuoleen. Pantiin mökin etteen poijut ja Esko katto rannalta kun minä ajjoin rinkiä. Se muuttu paremmaks ajjaa, ei hyppint yhtään se vene. Sai nostaa ylemmäs sen venneen, kulki ihan kantasa varassa. Sillähän se kulki niin hyvästi." Kolmevitosen Mercuryn jälkeen Niilolle tuli samaan veneeseen 50hv Mercury. Niilolta veneen osti kilpakäyttöön Rautiaisen Pete tai Asko yhdessä Marttiinin Jussin kanssa.

Katamaraanikokeilujen alkuvaiheista jutustellessa Niilo kertoi ehkä parhaiten mieleen jääneen ensimmäisen virallisen matkakilpailun Taunon kartturina. "Sillon tuolla Salossa käytiin ajamassa merellä. Tassu sano että eihän siinä kauaa mene ku sinne ajetaan, keretään ihan hyvästi. Ohjaajakokkous ol jo aikasemmin siellä. Muut olikin jo lähössä siinä kun myö jouvutettiin siihen rantaan. Ne sano sitte että nuo ootetaan. Fabit oli sillon siinä rannalla, Harri ja Pena, niin ne sano että elekee laskee tuota venettä vesille ensinkään. Mutta kyllä sit ku myö lähettii ajamaan niin ne kahto et vauhti on ihan kokonaa toinen. Oli siellä Pylvänäisen Jollet ja Tillasen Penat ja kaikki. Niillä ol yksrunkovenneet sillon. Eihän ne pärjänneet yhtään." Niiloa nauratti, kun heillä ei ollut edes ratakarttoja, vaan piti ajaa muiden perässä. "Aateltiin että ajetaan perässä ja sitten ku loppusuora tullee nii pyyhkästään ohi. Silleenhän myö tehtiin sitten.  Oli tarkalla ettei ajettu kivelle, kun yhen venneen perään lähettiin ja se seisautti venneen yhelle kohalle ja näytti näin että etteenpäin vaan. Tassu ajo ohjeitten huitojan mukkaan, siinä nous karikko ihan pintaan. Minä hihkasin Tassulle että äkkiä pois, se ohjaa meitä kivveen, puota toiseen suuntaan kylmästi. Ja sitte ei muuta kun selän yli toisten perrään. Sillo aattelin että ei tämä peli pelaa, ihan tahallaan teki sen. Kahto ettei ajamalla pärjää nii ajatettaan siihen kivveen. Sitten loppusuoralle kun päästiin niin Tassu kysy että joko joko minä vejän auki. Miä sanoin että nyt vejä. Sit suat uskoa että pyyhkästiin kaikista ohite." Niilo kertoi voittotarinaa leveä hymy kasvoillaan. Voitto tuli vielä kesän seuraavassakin kilpailussa.  "Vähä huonompi homma ol kun kilipailun loppupuolella rupes vaijerit löystymään hirveesti. Miä siellä takapuolella pidin niistä vaijereista kiinni. Sanoin Tassulle että en miä jaksa vettää niistä niin paljon. Sit ku saatiin vene rannalle niin selvis se vaijerien löystyminen. Kone oli yhellä pultilla ennää kiinni venneessä, moottori oli ihan vinossa siellä perässä. Miä sanoin että nyt äkkiä siihen peitoks jottain, ja antaa olla siellä. Nehän tulee kahtelemaan minkälainen vene se on. Tarkalla oli ettei tullu giljotiini-systeemi. Kaulat olis katkennu jos se moottori olis lähteny, paksua oli se vaijerikin." Silloin Niilo torui Taunoa, että aina pitää käyttää tuplamuttereita tai muita varmistuksia, eikä luottaa yksiin muttereihin.

TM-Race -77 tuloslista Jorma Hartikan arkistosta.

Jorma Hartikalta saamassani vuoden 1977 Tampereen TM-Racen tuloslistassa näkyy Taunon ja Niilon väliajat ja samalla tavalla vasta viimeisellä kierroksella he olivat nopeimpia. Tämä oli Niilon ja Taunon toinen virallinen kilpailu. Talvella venemessuilla kuulin Ilkka Seppälältä tarinaa noista ensimmäisistä kilpailuista. Hän muisteli, että Tauno Laulainen ja Niilo Nikulainen saapuivat kisapaikalle harmaat miesten puvut päällä. Veneeseen teipattiin kilpanumerot mustalla sähköteipillä ja ohjausrummun kiinnikettä vahvistettiin kakkosnelosella. Kilpailuun miehet kuulemma osallistuivat samat puvut päällä, kravatti vain nakattiin olalle. Näistä samoista kisoista on muuten kirjoitettu Vene-lehteen otsikolla Haukivuoren Molinari (Vene 2/86).

Vasemmalla Niilon Argo 16, villit kisat Kapustasalmella. Kuva: Eeva-Sirkku Räisä

Niilo ajoi itsekin matkakilpailuissa Arvo Aarniosalon kanssa yksirunkoisella Argo 16:lla. He ajoivat mm. vuonna 1977 Suur-Saimaan Ajoissa. Tämä sama Argo on nyt isälläni Haukivuorella ja sillä on osallistuttu myös Muistojen Suur-Saimaan Ajoihin. Moottorina Niilolla oli silloin Mercury 650xs. "Ei se oikein kulkent se moottori. Tassun kanssa yhtä aikaa tilattiin ne, Tassuhan otti kanssa, ja yks tilaaja oli jostain rannikolta. Kolme moottoria tilattiin samaan aikaan. Kilpavehkeet piti olla, pikatrimmit ja kaikki. Ne konneet tul vähän myöhässä, ne ol lopettanu siinä vaiheessa sen moottorin tekemisen jo kokonaan, ne ol viimesiä siitä sarjasta. Sillä kolmannella tilaajalla oli se vanhempikin malli. Se sitten soittikin miulle että ei nämä uuvemmat koneet kule sillei." Niilo soitti Vatorille Helsinkiin ja valitti koneen toiminnasta ja pikatrimmien puutteesta, ja takuuna hänelle lähetettiin uusi lohko, mutta sekään ei toiminut sen kummemmin. "Ei siitä suurempia vikoja löytyny kun purettiin. Mikkelissä Pylvänäisen Jolle purki sen kaikki yksin kappalein ja mittas kaikki eikä siitä oikein vikkoo löytyny." Niilo sai koneen kulkemaan kovemmin, kun lisäsi sytytyksen ennakkoa, mutta sitten alkoi mäntiä sulamaan. Nikki kehuu, että oli kuullut tai nähnyt Fabritiusten ajavan sellaisella, ja se kyllä kulki hyvin.

Niilon pienempi katti vauhdissa Kapustalla -82. Kuva: Pekka Manninen

Kun Niilo lopetti V-pohjaveneellä ajamisen, siirtyi 650xs Niilon ja Taunon yhdessä vuonna 1979 tekemään katamaraaniin. Tämä vene on nyt minulla. Niilo hallitsi tällä veneellä kyläkilpailujen alle 75hv sarjoja aina vuoteen 1986 asti, jolloin uudemmat venemallit menivät heistä ohi. Siksi Niilo ja Tauno rakensivat Niilolle uuden Formula-tyylisen katamaraanin, jolla Niilo kilpaili Kyyveden villien kilpailujen loppumiseen asti 90-luvulle.

Villeissä kilpailuissa Niilo Nikulainen ja Tauno Laulainen ajoivat toisiaan vastaan. Niilo muisteli, että Taunolla oli aina isoja moottoreita. Kerrankin Ristiinassa järjestyssä kilpailussa Niilo ajoi pienemmällä moottorilla ja Tauno korkealla kuutosmoottorilla. Tauno teki loivat kurvit ja Niilo ajoi jyrkästi poijuja hipoen ja voitti Taunon ja Yöveden mestaruuden. "Tassukin kiros hirveesti, että ei voi olla mahdollista". Taunolla oli nopeampi vene, mutta Niilo ajoi radan paremmin. Tassulla oli yksikin vene, jossa oli kaksi 175hv moottoria. Kokeilujen perusteella Niilo valitteli, ettei se kääntynyt mihinkään ja kampesi niin rajusti, kun molemmat moottorit pyöri samaan suuntaan. Kapustasalmen kilpailuissa Niilo ajoi muutamana vuonna Taunon veneitä, koska Taunolla oli virallinen matkakilpailulisenssi, joka esti osallistumisen villeihin kisoihin.

Niilon isompi katti ja 235 Evinrude vuonna -82. Kuva: Pekka Manninen

80-luvun alussa Niilo sai muutaman mutkan kautta ostettua Taunon vanhan ison kilpaveneen, jossa oli moottorina 235hv Evinrude. Niilon mielestä vene ei soveltunut siltänään rataveneeksi, koska oli rakenteeltaan enemmän matkaveneen mallinen. Niilo muokkasi venettä paremmin radalle sopivaksi levittämällä ponttooneja. Niilon mielestä siitä tuli kuin eri vene. Kurvit sieti ajaa kovasti. Myös veneen moottoria Niilo kehui. "Se ol kyllä älytön kone. Siinä ol kyllä najua siinä moottorissa. Se ol se 2.4 se on ihan mahoton se voima mitä siitä lähti kun kierrokset vaan nous. Sen tunti kun vennessä ol että nyt männään. Välillä moottori otti niin paljon kierroksia, että tuli kiertokanki kupeesta läpi. Se ku ol 7500 kierrosta nii ol vielä ihan hyvä. Kaheksaantuhanteen kun kierrokset meni niin se vaan paksahti ja kierrokset putos, sitten ties että on kiertokanki pellolla. Luusniemelläkin kerran ajoin loppuun asti viidellä pytyllä. Se vähän pelotti aina kun nosti vauhtia että millon se särkyy taas. Kyllä miä kolme kertaa tein reijän siihen kuppeeseen. Otin vissiin kansista vähän liikoo pois." Myöhemmin moottori siirtyi Niilon omaan tavalliseen perheveneeseen. ja iso katamaraani jäi syrjään.

Keskeyttänyttä Nikkiä hinataan. Kuva: Reijo Laulainen

Vuonna 1984 ajettiin Naarajärvellä villejä kisoja ja kuuman sarjan lähdössä jaettiin voittajalle kymmenentuhatta markkaa. Niilo oli päättänyt, ettei lähde koko ajoihin. Kuitenkin Avikaisen Pekka tuli käymään Nikin pajalla ja houkutteli Niilon lähtemään kisoihin. Niilo veikin Naarajärvelle molemmat veneet: katamaraanin, jossa 235 Evikka, ja katin, jossa oli 650 Mercury. Rannalla Niilon isompaa venettä arvosteltiin ja ihmiset vähän naureskeli, että tuota ruuhta ei kannata laskea veteen ollenkaan. Niilo itse ajatteli, että eihän sitä tiedä ennen kuin on kilpailut ajettu. Vaikka Niilo mietti, että vene oli jo vähän vanhahtava ja painava, niin se kuitenkin kääntyi kurvissa hyvin ja kulki hyvin. Kilpailuun lähti viisi venettä. Alkuvaiheessa Niilo taisteli toisesta ja kolmannesta sijoituksesta, kunnes kolarien myötä lähtö uusittiin. Jäljellä olevista kolmesta veneestä Niilon "ruuhi" oli lopulta nopein. Niilo voitti tuolloin oman lähtönsä myös pienemmällä veneellä. Muut kilpailijat olivat hehkuttaneet etukäteen, kuinka kymppitonni tuntuu kivalle taskussa. Niilo naureskeli kisojen jälkeen, että kyllähän se tuntui.

Nikki, Tauno Laulainen ja Keijo Tiihonen -82. Kuva: Pekka Manninen

Nikin vaimo Raili kuunteli tarinoita ja väliin lisäili omia muistojaan. "Voi voi kun se aina pelotti. Sit kun kerran tää kävi siellä Luusniemellä pohjassa. Ei kuulunu vähhään aikaan, nyt ei nouse mies ennää ikinä pinnalle. Sitten viimein pullahti sieltä ja verta valui vaan." Nikki kertoi, että tämä oli ainut kerta kun hän ajoi veneellä nurin. "Jouvuin ajamaan Tiihosen laineesta, oli sillon alla se yksrunkovene, ja se vene nous korkeelle ilmaan, pomppas siitä aallosta ja vene pätkähti ylösalasin siihen vetteen. Sillon vietiin. Taju ol kankaalla vähän aikaa. Muistan vielä kun minä olin pohjassa ja katoin yllääpäin ja rupes kuultamaan valo. Halavatun äkkiä sieltä ylös. Tiihonen työns venneeseen ja sano että siulta on silmä päästä puonnu. Vaatteet ol ihan mudassa ja tennariki jäi pohjaan. Ku pääsin siihen venneeseen ja sitten tuli veet ulos keuhkoista. Jalkaan paukautti vene niin että se turpos ja silmäkulmasta tuli verta niin että näytti että on silmä irti. Kangasniemin poliisin kyydillä pääsin sairaalaan, sillon ei ollut kisoissa ambulanssia rannalla. Katamaraanillakin oli jonkun kerran kaatuminen lähellä, kun meinas nousta liian pystyyn. Se on taitohomma tuo katamaraanilla kun ajetaan. Se pitää nostaa varovasti siihen asentoon, pitää pitää muistissa minkä verran sietää nostaa. Ja jos tuulta on niin piti reagoida heti, vastatuuleen ei ajeta samalla nopeudella ja trimmillä. Sillähän ne monta kertaa tuolla hävis kun ne nosti liikaa ja ol ylösalasin sitte. Se on persetuntumassa oltava se tunto. Kerrankin mulla sammu kone Kapustalla ja Tassu ajo ohi ja vaan morjensti. Ja se ku pääs suoran loppuun niin sillä nous vene ilmaan ja sieltä takasin keula eellä pohjaan. Ei ois kannattanu morjenstella. "

Nikki ja Jouko Jalkanen. Kuva: Reijo Laulainen

80-luvun lopulle tultaessa Niilon isompi katamaraani jäi pois kilpailukäytöstä, mutta Niilo jatkoi kyläkilpailuissa käymistä pienemmällä Formula 4-mallisella katamaraanilla. Tässä veneessä oli ensimmäisenä tuttu 650xs moottori. Sen tilalle tuli Suzuki, johon Niilo ei ollut tyytyväinen. Suzukin tilalle tuli sitten Yamaha 70 CES. Yamahalla Niilo kävi ajamassa vielä Leppävirralla 90-luvun alussa. Villien venekilpailujen loputtua Savossa Niilo siirtyi kokonaan tavalliseen moottoriveneilyyn. Yamahakin siirrettiin tavalliseen tuulilasiveneeseen.  Tämä Formula 4-tyyppinen kilpavene Niilolla on vielä tallessa. Niilon tyttärenpoika Janne osallistui sillä Peurungan Formula 2 -kisojen historiikkikilpaveneiden näytösajoon kesällä 2016.

Nikin Formula 4-mallin katti ja Yamaha 70. Kuva Niilo Nikulaisen arkistosta

Niilo on ollut itselle yksi niitä henkilöitä, joiden vuoksi olen itse hurahtanut kilpaveneilyyn ja kilpavenehistorian tutkimiseen. Niilo on ollut aina se henkilö, joka on mainittu, kun Haukivuorella on tullut puhetta kilpaveneistä. Vaikka nuorempana asuin samalla kylällä ja nähtiin hirvimetsällä ja muualla kylällä, ei jostain syystä silloin tullut juurikaan puhetta veneistä. Vaikka on ollut todella hienoa päästä jututtamaan kyläkisojen mestaria näin, kun itselläkin on aiheesta jo enemmän tietoa, on ollut silti erityisen hienoa nähdä, kuinka paikallinen legenda oikein syttyy kertomaan kilpavenemuistoja.