Tänä talvena Kilpavenenostalgian lippulaivasta nostettiin Jorma Hartikan 650 xs moottori pois. Nyt ollaan tavallaan eräänlaisessa taitekohdassa. Vaikka Jorman kone lähteekin takaisin Joutsenoon, silti yhteistyö Jorman kanssa näillä näkymin jatkuu vähän erillaisen kohteen kanssa. Toivottavasti luette siitä vielä joskus blogissa. Vähän samalla tavalla ollaan uuden alun edessä blogiteksteissä. Toivottavasti jotain muuttuu, mutta toivottavasti jotain jääkin. Blogihomma on ollut viime aikoina kuin tervan juontia, ja tekstiä on tullut todella vähän. Olen pyöritellyt mielessä lääkkeitä blogin piristämiseen ja herättelyyn. Tässä hieman mietteitä..
En ole mikään erityisen lahjakas kirjoittaja. Osittain siitä johtuen tekstejä on tullut harvakseltaan. Mutta viime talvesta lähtien aiheisiin kiinni tarttuminen on ollut jotenkin erityisen raskasta tai alitajuntaisesti vastenmielistä. Oma vaikutuksensa on varmasti omassa elämässä sattuneissa vastoinkäymisissä, mutta asia ei selity pelkästään sillä. Ja koska tämä on blogi, voin vapaasti ruotia mikä mättää. Joskus ongelmat pienenevät samalla hetkellä kun ne sanoo ääneen, näin voi olla myös tämän asian kanssa. Eli ongelmat ja kompastuskivet ovat monasti pään sisällä.
Alusta asti yksi mukana heilunut kiviriippa on ollut se että olen halunnut pitää tapahtumat ja faktat oikeina. Tavallaan olen yrittänyt tehdä blogista tietosanakirjamaista. Se tekee tekstien rakentamisen raskaaksi. Ja niinkuin muutamissa haastatteluissa olen huomannut, vuodet ja asiat menevät herkästi sekaisin, mutta itse tarinaa pienet virheet eivät haittaa juuri ollenkaan. Eli niitä on turha ottaa liian vakavasti, tai niitä ei tarvitse pitää minään absoluuttisina totuuksina. Menneen ajan fiilis ja viihdyttävä tarina ovat minun mielestä tärkeämpiä saavuttaa kuin juuri oikeat päivämäärät tai muut oikeat yksityiskohdat.
Olen halunnut pitää blogissa olennaisena osana kilpaveneilyn historiaan liittyvien henkilöiden haastattelut ja esittelyt. Ja niin meinasin pitää jatkossakin. Haastattelujen teko ja vanhojen konkareiden juttujen kuuntelu on kyllä mukavaa ja jännittävää puuhaa. Olen koittanut perehtyä aina haastateltavaan henkilöön ennen haastattelua. Mutta ehkä se ei ole välttämätöntä. On tietysti helpompii kysellä sellaiselta henkilöltä jonka taustat tuntee. Tässäkin asiassa yritän tehdä muutoksen, eli madallan kynnystä lähteä haastattelemaan ihmisiä. Jonkuntasoinen tietämys haastateltavasta pitää olla, mutta en yritä tehdä elämänkertaa valmiiksi ennen oikeaa haastattelua ja henkilön kanssa puhumista.
Oman hankaluutensa haastatteluiden sopimiseen aiheuttaa heikko ajan käytön järjestely. harrastuksia ja tekemistä tuntuu riittävän ilman kilpavenenostalgiaakin. Siihen en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin sen että välillä on vaan lyötävä joku päivämäärä lukkoon ja sovittava haastattelu tai muu kilpavenenostalgiaan liittyvä asia.
Ja kyllähän sitä väkisin miettii että lukeekohan kukaan kilpavenenostalgiaa. Tai että kiinnostaako se ketään. Mutta tästä olen käynyt useita keskusteluja tyttöystäväni Suvin kanssa, ja olen ollut Suvin kanssa samaa mieltä siitä että sitä pitää tehdä omaksi iloksi, ei kenenkään muun takia. Ja jos sitä lukee joku muu ja vielä pitää lukemastaan, niin sehän on silloin hyvä asia ja vain plussaa.
Ja väkisin tämmöisessä asioiden penkomisessa käy niin että joku muu ehtii apajille ensin, ja haastattelu tuleekin muuta kautta. Väkisin sellainen jää kaivelemaan. Sekin kismittää jos blogia on käytetty surutta hyväksi jossain muussa julkaisussa yms. ilman lupaa. Silti tälläiset asiat pitää vaan vääntää positiivisiksi. Kunhan nämä unohduksissa olleet asiat vaan tulevat esiin, se on tärkeintä. Ja kai blogitekstit ja haastattelut ovat olleet sitten riittävän laadukkaita jos joku niitä on joskus "lainaillut".
Aion kirjoittaa jatkossa myös vähän enemmän oikean blogin tyyliin. Esimerkkinä vaikka blogin alkupäässä olleet tekstit omista veneistä, Muistojen Suur-Saimaan ajoihin osallistumisista jne. Jatkossa olisi varmaan hyvä kirjoitella lisää omista historiikkiveneiden kunnostuksista ja haluaisin kirjoittaa myös muiden samanlaisista projekteista. Muitakin juttuvinkkejä saa heitellä joko suoraan minulle tai kilpavenenostalgiaa-facen kautta.
Ensi vuodelle ei tule uutta kilpavenenostalgiaa-kalenteria, vaikka joku olisi sellaista saattanut halutakkin. Kuluneena vuotena ei olla saatu kuvattua veneitä tarpeeksi, ja mitä on saatu kuvattua, on paljon samoja veneitä kuin edellisessä kalenterissa. Pidetään siitä välivuosi ja panostetaan tulevana kautena siihen että saataisiin sitten seuraavana vuonna tehtyä kalenteri. Kuulostaa ihan uudenvuoden lupaukselta.
Jännityksellä ja innolla odotan kuitenkin sitä että milloin saamme lukea Sami Raittolan kilpavenenostalgiaa-tekstin. Ehkä se antaa myös uutta puhtia omien juttujen kehittelyihin.