sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Nissen perämoottorimuseolla

Teimme keväällä 2016 Markus Paasosen ja Jorma Hartikan kanssa reissun Nils Häggblomin perämoottorimuseolle Kirkkonummen Tolsaan. Nils "Nisse" Häggblomilla on perämoottorimuseo myös Porvoossa Tirmossa. Tämä uusi museo oli avattu juuri Kirkkonummen Tolsassa. Jorma Hartikka kyseli olisiko halukkaita lähtemään museolle. Markuksen kanssa päätimme lähteä völjyyn.

Jorma kertoi että Nissellä oli museossa yksi Johnson GT115 moottorin perä. Hänen oli tarkoitus käydä katsomassa sitä aiemmin, mutta se oli jostain syystä jäänyt näkemättä. Minulla itsellä on samanlainen perämurikka, joten tämän toisen näkeminen kiinnosti. Oikeastaan se oli yksi syy lähteä käymään museossa.

Johnson gt-115 perämurikka

Johnson Golden Meteor GT 115 ja sisarkone Evinrude X-115 olivat vuonna 1967 valmistettuja OMC:n v4-kilpamoottoreita. Moottoreissa erikoista OMC:n v4-vakiokoneisiin verrattuna oli tehokkaampi moottoriosa, vahvistettu saranaosa jolla moottori tulee veneeseen kiinni, ja vasenkätinen kilpaperä. Perässä oli vaihteet, mutta vaihdetta ei saanut laittaa päälle moottorin pyöriessä. Perän erikoisuus vasenkätisyyden lisäksi oli "tuplaratasrakenne", jonka ansiosta perä kesti paremmin tehoa. Mercuryllä samantyyppisiä kilpavaihteistoja olivat bp- ja speedmaster perät.

Kun saavuimme museolle, Nisse käveli pihalla vastaan ja toivotti meidät tervetulleiksi museolle. Museo oli tehty vanhaan navettaan. Perämoottoreita ja veneilyyn liittyviä esineitä oli navetan sisällä, navetan vinnissä ja navetan ulkopuolella piharakennuksessa. Ensimmäiseksi menimme katsomaan navetan vinnissä olleita perämoottoreita. Siellä oli myös tämä edellämainittu Johnsonin kilpavaihteisto. Vaihteisto todellakin oli samanlainen kuin minun vaihteisto, mutta se oli maalattu vain erivärillä. Jopa vaihteensiirtäjän akselin pää oli samanlailla kitattu piiloon. Huomautin tästä Jormalle ja Markukselle. Nisse kuuli sen ja tuli lähemmäksi ja sanoi :"Hauskaa että löytyy joku joka tietää tästä perästä enemmänkin." Minulla oli mukana ns. räjäytyskuva perästä. Annoin tämän perän rakennetta kuvaavan piirroksen Nisselle. Kerroin että minulla on samanlainen perä, mutta joka on peräisin pienemmästä 55hv moottorista. Nisse oli mielissään räjäytyskuvasta, ja muutamasta muusta kuvasta jotka hänelle vein. Hän sanoi omistavansa valokuvan jossa perän osat ovat irrallaan, mutta piirrosta hän ei ollut nähnyt aiemmin.

mainos vuodelta 1971. Nisse vasemmalla. Takana tuplakone-flipper


Jututin samalla Nisseä hänen kilpaveneily urastaan. Nisse kertoili kilpaveneilynsä vaiheista, veneistä millä oli aloittanut ja kilpaillut myöhemmin. Nisse aloitti kilpaveneilynsä vuonna 1964 Svartbacksloppet-ajoissa Loviisassa. Siellä hän ajoi suunnittelemallaan (ja Thure Lindströmin rakentamalla) avo-pulpettiveneellä, jonka perässä oli Elektrolux-Penta E-50. Hän kertoi tarinan tämän 50-hevosvoimaisen Pentan hausta. Nisse osti koneen Tukholmasta ja toi lentokoneen kyydissä sen Suomeen. Rahtitilaan perämoottori ei enää mahtunut tai kerennyt. Nisse sai kuitenkin lentoemännältä luvan ottaa perämoottorin koneen käytävälle mukaan, jos hän itse pitäisi konetta pystyssä matkan ajan. Nisseä huvitti tilanne vieläkin ja hän tokaisi että kyseinen homma ei saattaisi nykypäivänä enää onnistua. Myöhempiä kilpaveneitä olivat Weedo GT, Weedo SS, Delta ja Oldenburg.

Vauhdin Maailma nro 7/1970


Vuonna 1970 Nisse ajoi Flipper-katamaraanilla joka oli nimetty Snoopy too:ksi. Veneessä oli kaksi Johnsonin Gt-115 moottoria. Vene oli Sigurd Isacsonin suunnittelema, mutta se oli valmistettu Suomessa. Veneen rakensi Harry Ölander. Nisse kertoi että hänellä ja Sicurdilla oli sopimus veneen käytöstä, että hän ei kilpaile veneellä ruotsissa ja Sicurd ei aja Suomessa. Sigurd itse ajoi samanlaisella katamaraanilla kilpaa Ruotsissa, mutta moottoreina hänellä oli kaksi BP mercuryä.
Nisse kertoi myös muistoja katamaraanilla ajosta. Sanoi että se oli pirun hyvä ajaa, rungossa oli hyvä noste. Hän mainitsi myös sen että kilpailujen alussa veneen ollessa vastatuuleen siitä piti pumpata vettä pois jatkuvasti. Nisse ajoi tällä veneellä matkakilpailuja vuosina 1970 ja 1971. Veneen kohtalo on nykyään hämärän peitossa. Myös nämä erikoiset koneet kulkeutuivat muualle, Nissellä on jäljellä vain toisen perä. Viimeisen venekilpailunsa Nisse oli Timo Mäkisen kartanlukijana Orrengrundissa. Mäkisen oma kartanlukija oli eksynyt matkalla kilpailuihin, joten Nisse joutui tuuraamaan tätä. Merikortit olivat alkuperäisen kartanlukijan mukana, joten Nisse joutui Navigoimaan "kylmiltään"


Nisse esittelemässä museonsa aarteita

Juttutuokion jälkeen jatkoimme kierrosta museossa. Nissen museossa on paljon kiinnostavia perämoottoreita, seassa myös muutama vanha kilpamoottori. mm.Königin kilpamoottoreita ja edesmenneen Suomalaisen F1 kuljettajan Aarno Häkkisen vanha Johnson Formula 1 V8.

Markus, Nisse ja Jorma teellä Nissen toimistonurkkauksessa

Kierroksen lopuksi Nisse tarjosi meille teet "toimistonurkkauksessaan". Jutustelimme siinä porukalla vanhoista moottoreista. Nisse hieman harmitteli sitä että hänen arkistonsa olivat toisaalla, ja hänellä olisi ollut siellä paljon näytettävää. Lopuksi hän antoi nipun julkaisemattomia valokuvien kopioita hänen veneuransa varrelta. Kuvat ovat tulossa jossain vaiheessa kirjaan joka kertoo Nissen urasta veneilyn parissa. Tätä kirjaa odotan itsekkin mielenkiinnolla. Ja ennen poislähtöä laitoimme vielä nimet vieraskirjaan.
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti