Urut auki vaan- Esa "Edu" Rytkönen

Esa Rytkönen harjoittelemassa Pelloksella Ristiinassa 2015. Kuva: Suvi Nieminen

Mikkelin seudulla monet tietävät kilpaveneilijä Esa Rytkösen. Itsekin olin ollut katsomassa hänen kilvanajoa Hirvensalmella useampana kesänä. Omakohtaisesti tutustuin Esaan entisen työpaikkani kautta, missä Esa kävi asiakkaana muutamia kertoja. Tottakai meillä meni jutut heti kilpaveneisiin. Kerran Esa sitten yllytti katsomaan hänen harjoitusajoa Ristiinaan. No, seuraavan kerran kun Esa meni harjoittelemaan, minä läksin katsomaan. Ennen harjoittelua kokoonnuimme Ristiinan entiselle st1:lle juomaan kahvit. Esalla oli mukana hänen vanha kilpakaveri Markku Kukkola. Kilpaveneilyn historiasta kiinnostuneelle Esan ja Markun keskinäinen kilpareissujen muistelu oli mieluisaa kuunneltavaa. Kahvittelun jälkeen sain kunnolla tuntumaa hydroveneisiin kun pääsin lähettämään veneen liikkelle rannasta. Eli pidin putkista kiinni ja laskin veneen veteen. Harjoittelu sujui Esalla hyvin. Risiiniöljyn tuoksu jäi mukavasti mieleen. Samalla reissulla jätin koostamani Kapustasalmen kisoja käsittelevän leikekirjan Markulle lainaan. Esalla kansio oli ollut lainassa jo aiemmin. Kansio palautui lainasta ja Markku oli tykännyt selata kansiota. Olihan hän ja Esakin käynyt Kapustasalmella ajamassa.

Esa palkintojen vieressä talvella 2016. Kuva : Tatu Marttinen

Aikaa kului ja kävin välillä katsomassa Esan harjoittelua myös uudestaan. Myöhemmin tuli tieto että Markku oli menehtynyt vaikeaan sairauteen. Minua jäi kalvamaan se että emme saaneet Markun kanssa järjestettyä enää yhteistä tapaamista, vaikka siitä oli ollut puhetta. Keväällä 2016 päätin kysyä Esalta, kiinnostaisiko häntä pienimuotoinen haastattelu liittyen hänen uraansa kilpaveneilyn parissa. Esa innostui asiasta ja sovimme tapaamisen.

Tarinoimme Mikkelin vanhalla Kesoililla, nykyisellä Kiiskinmäen kahviolla. Vein Esalle samalla pappani ottamia valokuvia Mikkelin Kattilalahdella ajetuista venekisoista 50-luvun lopusta tai 60-luvun alusta. "Katohan, tuossa on Pylvänäisen Eugen kilpailunjohtaja ja Pulkkisen Jorma. Pulkkisen Jorma ajoi 50-luvulla kanssa kilpaa. On ollu ajajia, voi veljet" "Tossaki 12 venettä startissa pyöreesti" Siinä Esan kanssa hörpittiin kahvia ja katseltiin myös Esan tuomia vanhoja kuvia ja jutusteltiin.

Kattilalahden ajot Mikkelissä 50-60-lukujen taitteessa. kuva: Tauno Marttinen

Esan perhe siirtyi sodan jälkeen Viipurista Mikkeliin. Esa syntyi evakkoreissulla 1944. Esan isä, Topi piti korjaamoa jo Viipurissa ja rupesi pyörittämään samanlaista pienkonekorjaamoa sitten Mikkelissä. Topi harrasti nyrkkeilyä 30 vuotta ja voitti mm. 3 Suomen mestaruutta kevyessä sarjassa. Isä Topi kuoli vuonna 1971 ja Esa jatkoi isänsä korjaamon pitoa vuoteen -79 asti. Sen jälkeen Esa oli pari vuotta Mikkelin Autotarvikkeen korjaamolla (Rehnin Tanun korjaamo). Vuonna -81 Esa siirtyi Tiaisen Artolle Kesport Tinttiin urheiluvälinemyyjäksi ja työskenteli siellä kaksikymmentä vuotta. Esa on muutenkin kova seuraamaan urheilua ja häntä on lehdissäkin kehuttu kovaääniseksi kannustajaksi.

Esan kilpaveneilyinnostus on peräisin siitä, kun Esan isä Topi Rytkönen ja hänen ystävänsä lääkäri Jaakko S. Aalto ajoivat kilpaa veneillä Mikkelissä.  "Isä ajoi joo. Tuolla on kuva. Se kone oli tosin sammuneena. Speedway JAP moottori. Isällä ei ollut siihen aikaan rahaa, mutta kun se oli mekaanikkona aina Jaskalle (Jaakko S. Aalto) venekilpailuissa, niin Jaska lahjoitti hydron ja JAPin moottorin, ja antoi vielä potkurinkin isälle. Isä oli aika usein nurin tai sitten kone ei toiminut. Ja miä itkin rannalla."

Numerolla 37 Esa tai Topi moottori sammuneena Kattilalahdella. kuva: Esa Rytkösen arkisto

"Kuvassa joko minä tai isä. Se kone oli välillä isän maaratarungossa (Speedway-pyörä) kiinni. Kone irti ja ei muuta kun veneen perään. Ajattele, isä rakensi sen rikinkin. Eihän sellasia rikejä ollut olemassakaan. Olisko se perä ollut Königin perä. Ajattele jos olis senkin koneen pannut säilöön. Piti olla niin tyhmä, että maailmalle vaan."


Speedway JAP oli yksisylinterinen, 500-kuutioinen nelitahtikone. "Virtavehkeet oli siihen aikaan huonot. Piti ruveta vetämään käyntiin jo monta minuuttia ennen kilpailustarttia. Se oli jäykkä vetää käyntiinkin. Sitä jos ei osannut kaveri vetää käyntiin, niin ranne irtos. Aattele, sinkkivaijerit oli, eihän narut kestänyt, ne meni poikki. Isällä oli nahkaliivikin suojana käynnistystä varten. Oli ne kyllä alkeellisia vehkeitä. Kakslapaisia pronssipotkureita. Saatto olla yks tai kaks potkuria ja niillä sitä sit ajettiin."

Venekilpailuja Kattilalahdella. kuva: Tauno Marttinen

"Muistan pikkupoikana ekoja kisoja Kaihulla. Ratakisoja oli silloin myös Kotkassa, Porvoossa, Hämeenlinnassa, Tampereella, Kuopiossa, Rovaniemellä... Hirveesti oli kilpailuja ja ajajia pilvin pimein." Esa ajoi ensimmäiset epäviralliset villit kisat Lokkamajalla, Kangasniemellä isänsä "polvari-hydrolla", eli polviltaan ajettavalla hydro-veneellä ja 500 JAPilla. Hän osallistui Kuumaan ryhmään ja JAP ei meinannut käynnistyä. Muut jo kiersivät lähtöpaikalla rinkiä, kun konetta vielä nyittiin käyntiin. Kuuluttaja kuulutti, että odotetaan niin kauan, että Rytköset saavat JAPin käymään ja sitten vasta kilpaillaan. Koneen käynnistyttyä Esa ajoi yhden ringin ja sitten vain kilpailemaan. Voittohan siitä sitten tuli. "Enhän minä pystynyt seuraavana yönä edes nukkumaan, pokaali kainalossa. Pokaali on muuten vieläkin tallessa. Hieno juttu se oli. Kyllä antoi potkua!"

Vuonna 1962 oli Esan ensimmäinen virallinen SM-kilpailu Mikkelin Kattilalahdella. Esa muisteli, että hän sai poikkeusluvan, koska oli vielä niin nuori ajamaan virallista sarjaa. "Unelmalähtö ja ekalla kääntöpoijulla pappilan puolella Fagerströmin Stigan kanssa kolaroitiin. Siellä tuli sellanen hässäkkä varikolla, kuule. Isä-Topi hyvä ettei ottanut varikolla nyrkkimatsia. Miä käänsin ja Stiga tuli sieltä urku auki. Syytti että minä aiheutin. No, kamppailutilanne..."

"Vuonna 1963 olin armeijassa. Sinä kesänä oltiin lähdössä Heinolaan venekilpailuihin. Mutta olin pioneerikomppaniassa Savon Prikaatissa vanhalla kasarmilla ja mulla oli komppanian päällikön kanssa huonot välit. Se ei myöntänyt mulle kilpailulomaa. Joukkueenjohtaja otti sitten vastuun ja sanoi että mee kisoihin vaan. Mulla oli se viissatanen jappi, isän kone ja Schulzen vene. Mentiin kisoihin sinne ja olikohan ensimmäinen vai toinen startti kun miä ajoin ympäri. Täyskuppi. Vene tuli takas oikeinpäin ja miä sieltä taivaalta ja jäin vasemmasta jalasta takataakiin kiinni. Palovammat jäi kun pakoputki poltti haalaritkin enkä saanut jalkaa irti siitä. Aikani hakkasin vettä ja aloin sit mennä syvyyksiin. Viimenen minkä tajusin, että sammakkomies repii liivistä irti. Oksensin veet pihalle. Oli kyllä hirvee tilanne. Jalka palo ja isäukko otti nitroja rannalla. Nehän olis vieny Heinolassa sairaalaan, mutta enhän miä sinne voinut kun olin puntiksella. Miä yritin sitten ite hoitaa sitä palovammaa. No, kauhee kuulusteluhan siitä sitten tuli. En muista menikö se kilpareissu sitten päällikön korviin, mutta olin sitten kaksi kuukautta varuskuntasairaalassa palovamman takia.."

Esan ensimmäinen oma kilpavene oli vuonna 1967-68. Koneena oli silloin kaksisylinterinen 500-kuutioinen König, jolla Esa ajoi kaksi kautta. Vuonna 1969 hän osti Vahvaselän Matilta neljäsylinterisen 500-kuutioisen Königin. "Neljällä Bingin kaasuttajalla. Veneenä oli Vahvaselän Matin vanha makuu-hydro, Itävaltalainen, ellen väärin muista niin se oli Schulze. Kato Vahvaselän Masa lopetti ajamisen sillon, ajoi viissatasta. Se oli mikkeliläinen hammaslääkäri. Sen veli Risto ajoi kanssa, B-luokassa, eli alta 350-kuutioisissa. Ne lopetti kai yhdessä sen kilvanajon. Se nelisylinterinen oli kyllä probleemamoottori, virtavehkeet oli sellasia. Vaikee saaha käyntiin. Ekalla nelisylinterisellä tuli SM-pronssia. Viimesen osakilpailun Mikkelin Pitkäjärvellä voitin. Meni nappiin se osakisa. Siitä tuli sit sellasta potkua et siitä se sitten lähti. Olisko ollut sit joskus -72 kun ostin uuden viissatasen Königin Berliinistä. Mulla on ollu monta Königin viissatasta. Sillontällön aina joku niistä lähtenyt maailmalle."

O-500:n lähtö Ristiinassa. Kuva: Veijo Marttinen

Esa on harvinaisen sitkeä kilpaveneilijä. Ja hydroveneissä hän on pysynyt aina. Joskus Esa sanoikin puolileikillään että venettä kuuluu ajaa mahaltaan, ei niitä istualtaan. Kuitenkin hän on ollut välillä lopettamassa kilpaveneilyä kokonaan. Yksi lopetusyritys johtui onnettomuudesta, johon hän joutui vuonna 1995 Englannissa käydyissä o-500:n maailmanmestaruuskilpailuissa.
Esa ajoi aika-ajoissa paalupaikalle. Lauantain starttia siirrettiin kovan tuulen vuoksi. Esa sai valita lähtöpaikan laiturissa starttiin. Esalla oli potkuri joka kiihtyi huonosti, mutta kulki. Täten hän valitsi ulkolaidan, paikan 22. Esan venettä putkista piti vanha Slovakialainen kilpakaveri ja Ikosen Kari veti käyntiin. Slovakialainen Attila jäikin haalareista putkissa olleisiin varmistusklemmareihin kiinni ja putosi veneen mukana veteen. Hän sai kuitenkin revittyä itsensä putkista irti, mutta roikkui veneen perässä jonkun aikaa. Samalla Esa ihmetteli mikä veneelle nyt tuli, tuntui että se uppoaa. Startin epäonnistuttua Esa tuli viimeisenä ensimmäiselle kääntöpoijulle. Aallokko oli kovaa vieläkin. "Mulla kato vähän pimahti ku jäin siinä startissa. Urut auki vaan ja latasin sitä rataa. Yhen kierroksen vedin ja lähin toiselle. Siinä vaiheessa olin noussu jo kahdeksanneks. Ihan älyttömästi läksin ajamaan, oli mun oma moka. Puoltoista kierrosta päästiin ja tultiin takasuoralle. Toisella puolella oli Englantilainen ja toisella puolella Venäläinen. Painoin hydrolla niitten trimaraanien välistä ohi ja en päässy ees sen suoran päähän ku vesi häipy näkyvistä. Miä ihmettelin mihin vesi hävis. Pojat sano että olin noussu johonki kymmeneen metriin taivaalle. Täys voltti ja taju kankaalle. Heräsin sitten kilpailun ensiapupaikalla sokissa. Multa loppu kisat siihen. Olin ihan murona, kaikki paikat mustelmilla. Tuuria oli ettei henki lähteny. Vaimo oli sillon mukana ja kävi ihan kuumana. Sano että nyt nämä kilpailut loppuu".

Voittaja heitetty veteen. O-500 kilpailut Ristiinassa. Kuva: Veijo Marttinen

Vuoden 1995 onnettomuudesta seurasi kilpailutauko. "Ajattelin että mä lopetan". Vuonna 1997 Esa oli seuraamassa venekilpailuja Jyväskylässä. Kilpailuissa oli ajamassa italialainen Rossi. Esa kävi varikolla ja Rossi ihmetteli miksei Esa ollut ajamassa. Kun Esa sanoi ettei hän aja, Rossi tarjosi Esalle omaa kilpakalustoaan. Vähän myöhemmin Esa tarttui Rossin tarjoukseen ja hommasi tältä kilpakaluston. Silloin vaihtui Esalla moottorimerkki Königistä Rossiin ja luokka o-500:sta o-250:n. 1998 Esa sitten jatkoi kilpailua o-250 luokassa, jossa on pysynyt siitä lähtien. Esa ajoi samassa luokassa VRP-moottorilla vielä viime kesänäkin, yli seitsemänkymppisenä!

Esa on syntynyt vuonna 1944. Ja sanoi tätä haastattelua tehdessä että veneellä ajanut kilpaa 48 vuotta. Jo siinä on saavutusta kerrakseen. Mitaleista Esa mainitsi 1982 Unkarissa MM-hopeaa joukkueena, 1980 Pariisissa MM-pronssi, Itävallassa 1985 MM-pronssi. SM-kultamitaleita hänellä on 13 kappaletta,  PM-kultia neljä kappaletta, ja PM-hopeaa kaksi kappaletta.

Esalla on neljä lasta, joista Ilkka on jatkanut kilpaveneilyn saralla isänsä jalanjälkiä. Ilkka aloitti kilpaveneilyn vuonna 2000. Ilkallakin on menestystä tullut roppakaupalla. Hän on ajanut samassa luokassa kuin Esa(o-250) mutta myös luokassa o-350. Viime kesänä Ilkka nappasi MM-hopeaa luokassa O-350. Esa itse on ollut paljon Ilkan taustajoukoissa mukana. Esan nuoremmat pojat pelaavat aktiivisesti jääpalloa, joten urheilullisuus taitaa kulkea suvussa.

Luotettavia apumiehiä Esa pitää tärkeänä. Hydron lähtötouhuissa tarvitaankin kahta apumiestä, joista toinen käynnistää koneen kun veneen perä on vedestä ylhäällä. Toinen pitää putkista venettä ylhäällä ja laskee perän veteen kun kuski näyttää merkkiä. Esa mainitseekin apumiehistään Marttisen Keijon, Putkosen Maken, Partin Heimon, Ikosen Karin ja Partin Erkin.

 Katsotaan taas keväällä laittaako Edu urut auki!