Mercury 650 xs

Allekirjoittaneen vauhtiveneilyt on tältä kaudelta ajettu, ja kilpavenevanhus on siirtymässä talviunille. Tänä viikonloppuna laittelimme veneen perässä olevan lainakoneen suojaan talvelta. Siitäpä tulikin idea kirjoittaa enemmän kyseisestä moottorimallista.

Mercury 650xs esite

Talvella 2014-2015 Jorma Hartikka ehdotti että jos kokeiltaisiin hänen Mercury 650XS-moottoria Niilo Nikulaisen vanhassa katamaraanissa. Alkuun tuo idea kuulosti vitsiltä, eihän Jorma raaskisi hienoa museomoottoria minun veneeseen asentaa. Tiesin siinä vaiheessa sen että moottori on harvinainen, arvokas ja oikukas.

Aikaisemmin yksi haave oli toteutunut: olin saanut hommattua suoraan Niilo Nikulaiselta hänen vanhan kilpaveneensä jolla hän ajoi kilpaa vuodesta 1979 vuoteen 1986. Vene oli tarkoitus kunnostaa ja maalata keväällä 2015. Kun veneen kunnostus aloitettiin, vitsiltä tuntunut kilpamoottorin lainaus alkoi tuntuakin todelliselta. Keväällä 2015 vene puhdistettiin vanhasta lohkeilevasta maalista ja hiottiin. Muuten vene todettiin hyväkuntoiseksi. Vene maalattiin heinäkuussa 2015. Tavoitteeksi kunnostuksessa oli asetettu Muistojen Suur-Saimaan Ajot-tapahtuman maanäyttely. Ajamaan sillä ei sinne meinattu, olihan kyseessä vanha villien kisojen ratavene, eikä matkakilpuri. Lainakoneella ajaminen mietitytti muutenkin.

Kevät 2015. Suvi ja Katti Nikulainen

Kun minä ja tyttöystäväni raaputimme venettä, Jorma kunnosti moottoria. Kyseessä oli puutteellinen yksilö, mm. koneen etukoppa ja sen kiinnikkeet puuttuivat kokonaan, ja lohkokin oli porailtu jo ties monenteen ylikokoon. Konetta oli myös "paranneltu" aikojen saatossa. Mutta koska Jorma osaa kaivaa puuttuvan tiedon ja osat vaikka kiven alta, moottorin kunnostaminen eteni hienosti. Koneen etukoppaa Jorma ei löytänyt alkuperäistä, joten kätevänä miehenä teki uuden itse. kopan kiinnikkeetkin hän sovelsi.




Kun vene alkoi olla valmiina maalaukseen, kävimme Jorman luona katsomassa valmista konetta. Siellä se oli muovihupun alla pukissa. Savuja siitä ei vielä tässä vaiheessa oltu otettu. Vielä tässäkin vaiheessa epäilin että raaskiiko Jorma konetta lainatakkaan. Ison työn hän koneen eteen oli tehnyt.

Muistojen Suur-Saimaan ajot 2015. Jorma Hartikka ja Mercuryt.

Kun vene oli maalattu, MSSA:ta edeltävällä viikolla vein veneen Jorman hallille. Siinä päivä vierähti iltaan kun asensimme moottorin veneeseen ja laitoimme ohjauksen, kaasu-ja vaihdekaapelit paikalleen. Tässä vaiheessa veneellä ei ollut vielä tarkoitus ajaa, joten esimerkiksi sähköt jäivät kokonaan asentamatta. Viikonlopuksi vene vietiin näytille Mssa-tapahtumaan. Jorma vei myös hänen f2000 kaluston maanäyttelyyn.

Eikö tuota miestä väsytä ollenkaan?

Veneellä ja moottorilla oli tarkoitus ajaa Haukivuorella Kapustasalmella myöhemmin kesällä. Se vaati vielä yhden illan että saatiin asennettua sähköt ja kaikki muukin toimimaan. Jorma oli konetta koekäyttänyt pukissa ennen veneeseen asennusta, mutta nyt sitä kokeiltiin uudestaan. Kello oli reilusti yli puolenyön, kun konetta koekäytettiin ja itse mietin että eikö tuota miestä väsytä ollenkaan.. Jorma sääti konetta eikä ollut tyytyväinen koneen käyntiin. Lopulta Jorma sai koneen käymään tyydyttävästi.

Mercury ennen Kapustasalmen veteraanivenemiittiä.

Seuraavana päivänä oli Haukivuorella Kapustasalmen veteraanivenemiitti, jossa veneellä oli tarkoitus ajaa. Ajojen lopuksi vietiin veteraanivene vanhalle Kapustasalmen kisapaikalle ja laskettiin järveen. Siinä vaiheessa jännitti melkoisesti. Jännitti se, että mitenkä osaan käynnistää oikukkaan koneen, milloin se poksahtaa, miten vene käyttäytyy ym. Käynnistimme koneen ja se kävi iloisesti tyhjäkäyntiä. Ääni oli kuin joku takoisi peltiämpäriä, terävä ja kova. Puin liivit ja kypärän ja katsoin vielä millä mielin koneen omistaja on. Kun siltäkin suunnalta tuli merkki että ajamaan vaan, pysätin moottorin ja laitoin vaihteen päälle. Starttaus ja vene läksi liikkeelle. Alkuun jännitin miten kone ja vene käyttäytyy, molemmat toimivat kuitenkin yllättävän hyvin. Kone käynnistyi hyvin ja vene oli vakaa. Kone vaan välillä nyki. Ajoin ringin ja tulin takaisin rantaan. Kysyin Jormalta että uskaltaako ajaa nykimisestä huolimatta. Jorma näytti että antaa palaa. Ajoin vielä muutaman ringin ja välillä vene meni hienosti, välillä kone nykäisi. Ajoin taas rantaan ja kysyin vaihdetaanko kuskia. Jorma ei halunnut ajamaan, joten läksin uudelle kierrokselle. Nyt oli myös gps mukana. Parin ringin jälkeen kurviin löysätessä moottori sammui. Silloin mieleen hiipi tarinat XS Mercuryn ylimmän männän sulamisesta. Noh, vene hinaamalla rantaan ja siitä trailerille. Jorma oli totinen muttei mitenkään erityisen allapäin. Jorma tutki konetta ja totesi: koneesta oli sulanut alin mäntä! Kyselin että mitäs nyt kun minä särin koneen. Jorma tokaisi että oli se sen arvoista nähä ja kuulla kone liikkeellä. Tuumi myös että pitää se saaha toimimaan kunnolla.

Särkynyt alimmainen mäntä.

Syksymmällä vein sitten pelkän moottorin nupin Jorman luo. Talven aikana Jorma korjasi moottorin. Kesän 2016 tavoitteeksi oli asetettu Peurungan F2-kisojen historiikkiveneiden näytösajo, ja XS oli ilmoitettu mukaan. Jorma oli myös löytänyt vian joka aiheutti alimman männän särkymisen. Keväällä Jorma toi korjatun moottorin veneen luo. Kone koekäytettiin ja nyt se toimi kunnolla. Jorma antoi ohjeita koeajolle. Hän ei itse ennättäisi koeajamaan moottoria, koska hänelläkin oli tarkoitus osallistua ajoihin ja omassa veneessä oli vielä tekemistä.

Koekäyttö ennen ensimmäistä koeajoa.

 Koeajolla moottori sitten toimi kuin unelma. Kierroksia löytyi hurjan tuntuisesti ja kone veti sitkeästi. Ääni oli mukava vaikkakin melko kova. Vaikka veneellä ajo oli vielä melkoista harjoittelua, hymy oli herkässä kun kaikki tuntu pelittävän kunnolla. Peurungan kisaviikonloppuna oli kova keli, joten moottori ei päässyt näyttämään todellista luonnettaan. Suomeksisanottuna kuski ei uskaltanut antaa hanaa. Jo aikaisemmin venettä kunnostellessa mieleen oli useasti tullut ajatus että miten tämmöisellä veneellä kukaan on uskaltanut ajaa toistasataa, saatikka kelissä.
Veneen rakenne kun muistutti enemmän pärekoppaa kuin venettä. Hatunnoston paikka vanhoille kuskeille!

Ensimmäinen koeajo ennen Peurunkaa.

Mutta moottori toimi todella hyvin. Lähti käyntiinkin aina hienosti, vaikka siitä oli kuullut kauhutarinoita ettei sitä saa käymään. Koko kesän moottori pelasi hienosti, trimmi oli ainut joka temppuili. Kierroksia koneesta löytyi ajaessa sellaiset 7500, joka alkuun tuntui hurjalle. Loppukesästä pelko alkoi jo väistyä ja sain paremmin tuntumaa veneeseen ja koneeseen. Kone tuntuisi olevan luonteeltaan sellainen että sen pitää antaa ulvoa kunnolla. Ja venevanhuskin vaatii vauhtia ja trimmiä että herkiää loikkaamasta.

Kapustasalmen veteraanivenemiittinki 2016.

Testasimme ratavenettä myös kahden hengen kuormalla, silloin vauhti hieman putosi muttei mitenkään hirveästi. Kausi päätettiin iloisissa merkeissä kun remonteilta säästyttiin. Hyviä valokuvia ja muutama videokin ohiajosta saatiin.

Mercuryn mainos

Mitä tuossa moottorissa sitten on erikoista? Moottori on tavallaan puolikas Mercuryn T2X-kuutosmoottorista. Kolmesylinterinen, kolmella isolla imuläppärungolla ja kolmella isolla kaasuttimella. Tältä osin se eroaa tavallisesta 65 hevosvoimaisesta kolmesylinterisestä, siinähän oli vain kaksi kaasutinta.
Moottorista ei ilmoitettu hevosvoimamäärää, mutta mainoksen mukaan siinä olisi 90 hevosvoimaa. Koneesta puuttuu myös kumityynyt, se on kiinteästi rikissä kiinni, joka mahdollistaa sporttisemman ajon. Tätä konemallia valmistettiin ilmeisesti vain vuonna 1975, vaikka sitä sai tilattua vielä myöhemminkin, mahdollisesti vuoteen 1977 asti. Tämän moottorin jälkeen valmistettiin Mercury 650X ja 700X jotka oli tehty pelkästään ratakäyttöön. Ne eroavat XS:stä perän ja rikinsä osalta. XS:ää käytettiin sekä rata- että matkapuolella.

Saimaa Race 75 lähtöluettelo, mukana kuusi XS:ää.

Suomessa Mercury 650XS käytettiin matkakilpailuissa E-luokassa jo vuonna 1975. Suur-Saimaan ajojen lähtöluettelossa koneita näkyy kuusi kappaletta. Silloin myös Fabritiuksen veljekset ajoivat XS:llä. Samana vuonna myös ratapuolella XS:llä ajoi Pentti Aminoff. Vuoden 1976 Suur-Saimaan ajojen lähtöluettelossa näitä kyseisiä moottoreita näkyi vielä viisi kappaletta. Vuonna 1977 Johnson Stinger FT19s alkoi olla E-luokassa Mercurylle liian kova vastus, joten silloin Suur-Saimaan ajojen lähtöluettelosta löytyi enää kolme Mercuryä.



Tämä Jorma Hartikan moottori joka on nyt kiinni minun vanerikatissa on ollut alkujaan Kaj Eskmanin kone. Veneessä aikanaan kiinni ollut kone oli tilattu alunperin Niilo Nikulaiselle matkakilpailujen E-luokkaa varten 16 Argoon. Kun hän lopetti matkakilpailut, hän siirsi moottorin tähän vaneriseen rataveneeseen ja ajoi sillä villejä kyläkilpailuja Savossa.


Iso kiitos vielä Jorma Hartikalle hienosta mahdollisuudesta XS:n kanssa! Kiitos vielä taustatiedoista, mainoksista ja kuvista.