Mattolaituri - Mysteerivene Iisalmesta

Lokakuussa 2015 laittelin autoa katsastuskuntoon. Hitsailujen lomassa tuli Valtteri Pihlströmiltä viesti ja muutama valokuva kotia vailla olevasta vaneriveneestä. Valtteri sanoi, että hänellä tilat on jo täynnä ja muutenkin "tää ois ihan siun näköinen vene". Iisalmelainen kaivuriyrittäjä oli ottanut Valtteriin yhteyttä, koska muisti hänet Vauhtiveneily-nettisivuistaan. Yrittäjä ajatteli, että Valtterin kautta voisi löytyä hyvä koti tälle vaneriveneelle. Omistajaa askarrutti myös veneen tarkempi historia, hän oli sen pelastanut purkutuomion saaneesta ladosta, muttei tiennyt sen enempää veneen taustoja.

Olin jo aikaisemmin syksyllä etsinyt venettä ja sellaisen jo hommannut. Sanoin sen ostamisen jälkeen, että kaksi venettä on ehdoton maksimi. Näytin kuitenkin veneen kuvia tyttöystävälle ja hän sanoi, että kyllähän se yksi vene vielä mahtuu johonkin. Ja eihän sen kunnostamisessa ole kiire. Aikaisemmin käytiin yhdessä katsomassa vanhinta säilynyttä Laulaisen tekemää katamaraania, joka useista yrityksistä huolimatta ei ollut kaupan. Koska en voinut sitä unelmavenettä saada, niin olisihan tuossakin samantyyppinen isompi vanerikatti tulevaisuuden projektiksi.

kuva: Tatu Marttinen

Kun tyttöystäväkin oli myönteinen veneen pelastamista kohtaan, soitin myyjälle Iisalmeen. Myyjän kertoman mukaan vene oli kerinnyt jo seisoa pihalla, joten en siitä hirveästi tarjonnut. Myyjälle tuntui myös olevan rahaa tärkeämpää, että vene pääsee oikealle harrastajalle. Kaupat siis sovittiin.

Ennen Iisalmen reissua koitettiin porukalla selvitellä veneen mahdollista alkuperää. Kellä se olisi ollut? Kuka sillä olisi ajanut? Kukaan ei tuntunut tietävän veneestä mitään. Siinä oli piirteitä muista veneistä, mutta ei sitten kuitenkaan minkään tunnetun näköinen.

kuva: Tatu Marttinen

Vaikka veneen mitat (pituus 5,1m, leveys 2,2 m) olivat etukäteen tiedossa, oli Iisalmessa vastassa todella ison oloinen ja painava vene - varsinkin Moskiiton ja Formula 4:n kokoisiin veneisiin tottuneelle. Paikan päällä myyjä epäili veneen olevan erään paikallisen rakentama. Hän oli kuullut juttuja, että veneellä olisi joskus ajettu, mutta muuta ei tiennyt kertoa. Hän lupasi yrittää selvittää edelliseltä omistajalta lisää. Myyjä kyseli meiltäkin, että minkähänlainen moottori tässä on saattanut olla ja missä luokissa tämmöisillä on ajettu kilpaa. Silloin olin itse sitä mieltä, että sillä ei olisi osallistuttu mihinkään kilpailuihin, koska tunnukset puuttuu, eikä viitteitä sellaisesta ollut muutenkaan. Jopa kokkanarun ja vetolenkin paikat puuttuivat. Epäilytti vähän muutenkin, että onko vene ollut edes järvessä ikinä. Myyjä oli mukava ja oli hyvillään, että vene pääsi vaneriveneiden kunnostuksesta ja vanhojen kilpaveneiden päälle ymmärtävän harrastajan käsiin.

Koska vene oli turhan kookas ja peräosan mataluus ihmetytti, tuumasin silloin, että sitä vois vaikka lyhentää. Onhan se iso ja painava kuin mattolaituri. Itsellä ei ollut tiedossa tarpeeksi julmaa moottoriakaan veneen liikauttamiseksi. Vene jäi sitten uuteen säilytyspaikkaansa ja jatkettiin muiden projektien parissa.

Vauhdin Maailma 3/71

Joulukuussa etsin tietoa Venjan-veneestä ja tilasin kirjastosta Vauhdin Maailman vuosikerran 1971. Lehtiä selatessa löytyi lehtijuttu, jossa oli hieman huonolaatuinen kuva katamaraanista, jossa oli takakate. Ensiksi huomasin, että ponttoonit madaltuu samalla tavalla perää kohti ja sitten huomio kohdistui rissoihin ja pehmusteisiin, jotka näyttivät tutuilta. Vasta sen jälkeen luin tekstin, jossa mainittiin "keltainen kansi, mahongin värinen pinta somisteenaan ja musta runko ovat vähintäänkin silmiinpistävät värit". Tekstin luettuani alkoi valjeta, että tässä taitaa olla sama vene. Joka on myös tähän tietoon vanhin säilynyt Suomessa kilpakäyttöön rakennettu katamaraani. Jutun vene oli valmistettu Mikael Winogradoffille Joensuussa Mikaelin omista piirustuksista. Moottoriksi lehtijutun perusteella Mikael meinasi BP-Mercurya.

Jäi ihmetyttämään, miksi kukaan ei ollut kuullut veneestä, vaikka se oli ihan nimimiehellä ollut. Jatkoin vanhojen lehtijuttujen penkomista ja jonkunlainen käsitys veneen käytöstä muodostui. Ilmeisesti Mikael Winogradoff käytti katamaraania tosi vähän. Suur-Saimaan ajojen ennakkojutussa vene mainitaan, mutta tulosten mukaan Mikael on kuitenkin ajanut Speedcraft-yksirunkoveneellä. Ilmeisesti hän käytti katamaraania Taivallahden ajoissa 4.7.1971. Vauhdin Maailma (Matti Murto) kirjoittaa Taivallahden ajoista kertovassa jutussa näin: ”Winogradoff yritti liian nopeasti ja näyttävästi, nopeus putosi liikaa ja Timo-herra ajoi karkuun”. Kuvissa näkyy vain Timo Mäkisen Shakespeare-katti, eikä vilaustakaan Winon veneestä.

Vauhdin Maailma 8/71

Aiemmin samana vuonna ajettiin Ruotsissa Skoklosterissa (19.-20.6.) Euroopan mestaruuskilpailut luokassa ON, johon hän on voinut osallistua katamaraanilla. Todisteita niin puolesta eikä vastaan ole löytynyt.  Taivallahden kisojen osallistujaluettelossa veneen nimenä on Catamaran, Skoklosterin tuloksissa UFO. Skoklosterissa Winogradoff päätyi sijalle 9, mutta ei hävinnyt huonoille – kilpailun mm. voitti Renato Molinari ja kolmantena Cesare Scotti. Timo Mäkinen oli seitsemäs.

Oletettavasti Mattolaiturin (vai UFOn?) kilpaura jäi noihin kahteen kilpailuun. Mutta miksi? Vene on kuitenkin ollut sen verran merkittävä suomalaisen katamaraanin historiassa, että on tullut mainituksi Vene-lehden Katti kulkee kovimpaa –artikkelissa, jonka kirjoitti Kari Pirhonen. ”Timo Mäkinen ajoi myös ratakilpailuja englantilaisella Shakespeare-ON-katamaraanilla. Kilpakumppanina tässä luokassa oli Mikael Winogradoff, jolla oli allaan ensimmäinen suomalaisvalmisteinen ratakatamaraani.”

Ihmetyttää vain, miten vene on päätynyt Iisalmeen. Jos jollain on minkäänlaista tietoa, niin jaa ihmeessä tietosi.