Linjakas piikkinokka

Syksykesästä 2015 tyttöystäväni oli Moskiittoni kyydissä ja tykästyi veneilyyn. Silloiset veneeni F4 katamaraani ja Bella Mosquito olivat huonohkoja veneitä ajaa kahden hengen kuormalla. Silloin aloin tuumia itselle vaikka ihan tavallista tuulilasivenettä tai pientä katamaraania, jolla kuitenkin pystyisi ajamaan kahdestaan ja myin yhden hengen harrasteveneeni.

Selailimme yhdessä myynti-ilmoituksia. Suvi tykästyi yhteen linjakkaaseen v-pohjaveneeseen. Pidin hintaa kohtuullisena ja veneen mallia sopivana, mutta ihmettelin veneen merkkiä. En sitä tunnistanut ja ilmoituksessa venettä kaupattiin omavalmisteena. Vene oli punainen, tuulilasi puuttui ja keulakannen keskellä kulki musta raita. Vene kieltämättä miellytti omaakin silmää, mutta en millään keksinyt mikä se on merkiltään. Koska vene oli outo, kokemuksia kyseisestä veneestä ei luonnollisesti voinut lukea mistään. Pohjamuoto ainakin kuvien perusteella vaikutti tavanomaiselle ja ehkä toimivalle. Veneessä oli suhteellisen jyrkkä V-pohja ja kolme nousulistaparia. Veneen pituus (4,7m) ja muoto kielivät siitä, että se voisi olla hyvä myös kuormalla. Pari iltaa selailimme internettiä ja kävimme läpi eri venemerkkejä ja -malleja. Siinä kahlattiin läpi Finnspeedit, Finnsportit, Bellat, Arteknot, Marinot, Suvit, Lohet ym., mutta ei oikein mikään näyttänyt samalle. Jossain vaiheessa sitten ajateltiin, että vene ei taida olla suomalainen.

Linjakas piikkinokka hakureissulta.

Jatkoimme venemallien selaamista ruotsalaista venemerkeistä. Selattiin Gilbertit, Jokerit, Weedot ym.. Sitten jonkun venemallin vieressä olikin tutunnäköinen vene. Selvittelimme muita Ruotsissa tehtyjä veneitä ja kävimme merkkejä läpi. Sitten kun hakusanaksi kirjoitti Venjan, kuvista alkoi löytyä tutunnäköisiä muotoja. Tuntomerkeistä korkeahko sivu, törmäyslista suhteellisen ylhäällä, hieman alas kääntyvä kokkatäkki, lyhyet nousulistat ja sama musta raita keulakannella. Se sen on pakko olla. Venjan!

Etsimme veneestä lisätietoa ja selvisi, että venemallilla on kilpailtu Ruotsissa. No, se ei veneestä tai veneen ominaisuuksista kerro välttämättä mitään. Ruotsissahan ajetaan melkein pesuammeellakin kilpaa. Mutta jotenkin venemalli kiinnosti molempia, hinta oli kohtuullinen ja välimatka lyhyt. Läksin siis venettä hakemaan. Ensimmäisenä myyjä kysyi, että mikä tää on malliltaan. Vastasin myyjälle, että mielestäni se on ruotsalainen Venjan. Haettu vene piti olla helppo projekti ja sillä oli meininki ajaa jo samana syksynä tai viimeistään seuraavana keväänä. No, tätä kirjoittaessa kunnostusurakka on käynnissä vieläkin...

Suurin osa painavasta vaahdosta poistettu.

Venettä purkaessa ihmettelin pohjan rakennetta. Penkkien alla oli kuidutettu vaneri ja vanerin alla uretaanivaahto. Pohjassa ei ollut minkäänlaisia oikeita pohjan pituusjäykisteitä, vain pelkkä vaahto. Vettynyt uretaanivaahto oli kuin pesusieni, painoa poistetulla vaahdolla oli noin 90 kiloa. Jäljelle jäänyt veneen "hylsy" painoi noin 115kg.

Suvi hiomassa venettä.

Venjanin pohja oiottuna ja maalattuna.

Venettä kunnostaessa aloin etsiä tietoa veneestä ja sen käytöstä kilpailuissa. Vanhoissa Suur-Saimaan ajojen lähtöluetteloissa näkyi Venjaneita muutama, mutta kuvia en niistä löytänyt. Kyselin myös Hartikan Jormalta, muistaako hän kyseistä venettä. Jorma muisti veneen, mutta ei osannut kertoa millainen se on ominaisuuksiltaan. Kävin vanhoja Vauhdin Maailma- ja Vene-lehtiä läpi ja muutama kuvakin Venjanista löytyi. Vuosina 1970-72 Venjaneita käytettiin D-luokassa matkavenekilpailuissa. Koneena niissä oli yleensä ruotsalainen Monark/Crescent 50/55hv.

Pentti Aminoff ja Venjan. Vauhdin Maailma -71. kuvaaja Matti Murto

Suomessa Venjanilla ajoi kilpaa mm. Pentti "Bimbo" Aminoff ja Kai Pinomaa, jonka Venjanilla kilpailemisesta löytyy tarinaa internetistä. Googlauksen tuloksena löytyi ruotsalainen Venjan-veneen omistaja Björn Söderholm. Hänellä oli kilpa-asuinen kunnostettu Venjan Archimedes Penta 550-moottorilla. Venepaketista löytyi kuvia, joissa se oli esillä ruotsalaisilla messuilla mainostamassa Classic Offshore -luokkaa. Ruotissa siis on vanhoille kilpaveneille oma offshore-luokka.

Björn Söderholmin hieno Venjan. Kuva: Photos By Zander

Laittelimme Björnin kanssa viestiä Facebookissa ja hän lähetti nipun ruotsalaisia lehtileikkeitä ja valokuvia Venjaneista. Björnin lähettämistä lehtileikkeistä selvisi, että Venjan, tarkempi mallinimi Offshore III, oli kehitetty ensimmäisen vanerisen prototyypin pohjalta. Veneen rakentaja on Sture Nyhlen. Vuoden 1969 lehdissä veneen rakenteen kehuttiin olevan erikoinen. Pohjassa oleva taso, skida, teki veneestä nopean. Lehdissä kehuttiin Venjanin pääsevän 55hv moottorilla 40 solmuun: "Med den här båten kan vi säkert komma upp 40 knop". 60-70-lukujen vaihteessa Venjanin tyyppinen "suksipohja" oli yleinen nopeissa v-pohjaveneissä, esim. Finnspeed Mosquito, Raisport, vanhemmat Argot ym. Sillä saatiin paremmin vauhtia verrattuna terävään v-pohjaan. Idean voi näin jälkikäteen todeta tulleen rapakon takaa, jossa "Vee-Pad Hull" on vieläkin suosittu. Idea on samankaltainen, vaikkakin amerikkalaisten "pad" on vähän eri tavalla toteutettu. Venjanin mainoksessa mainittiin myös pohjan uretaanivaahto, joten minulla oleva vene on aito Venjan eikä sellaisen kopio.

Björnin lähettämästä materiaalista löytyi myös urheilu-uutisia. Niissä kerrottiin kilpailuista, joissa Venjaneilla oli pärjätty, mm. Berliinin kuuden tunnin ajo, Finngulf Race 1969 ym. Suomalaisissa lehdissä Venjanin oli mainittu voittaneen vuonna 1971 Finngulf Racen D-luokka Bimbo Aminoffin ajamana kovassa kuuden boforin (n. 11m/s) tuulessa.

Björnin postia

Erikoista Venjan-postissa oli myös tarina Venjanilla kilpaa ajaneesta Kent Svenungssonista. Hän oli vyötäröstä alaspäin halvaantunut kilpaveneilijä, joka ajoi jonkinlaisella poikkeusluvalla, koska ei pystynyt uimaan. Ruotsalaisten lehtien mukaan sääntö on, että kuljettajan on pystyttävä uimaan riittävästi. Liikuntarjoitteestaan huolimatta Svenungsson voitti Venjanillaan mm. DT-luokan Pohjoismaiden mestaruuden ja lukuisia Ruotsin mestaruuksia.

Tähän jäätiin ennen lumien tuloa.

Veneestä oli alunperin tarkoitus tehdä ihan tavallinen ajovene ja unohtaa kaikki "historiikkikilpavenevouhotus". Mutta arvaahan sen, että siinä karkasi mopo lapasesta kun venemallin historia alkoi selvitä. Veneeseen on meininki tehdä 70-luvun alkupuolen tyylinen kisamaalaus ja mainokset, ohjaus, penkit, tankki ym. Moottoriksi tulee vuoden 1968 FT10S Johnson 55hv. Koneessa on alkuperäinen perä ja riki, mutta nuppi, varsinainen lohko on uudemmasta 1970 60hv Evinrudesta. Myös koneeseen lisätty korkeussäätö eli hissi ei kuulu alkuperäiseen moottoriin.

Toivottavasti meille ei käy näin... Kuva: Vene -71

Vaikka suunnitelmat veneen kohdalla menivät vähän uusiksi, alkaa näyttää siltä, että tulevana kesänä vene saadaan vesille. Toiveissa on, että tässä olisi hyväkulkuinen kahden hengen vene ensi kesän historiikkirientoihin. Suomalaisen kilpavenehistorian harrastajana on ehkä syntiä harrastaa ruotsalaisella historiikkiveneellä.. joten pitäähän sitä vähän länsinaapurin suuntaan irvailla. Ehkä näette kesällä, miten.