sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Formula-cuppien uusintalähtö: tungosta radalla

F4-cupin mainoskuvitusta Assos oy:n arkistosta

Kilpaveneilyn kynäniekka Markku Oikkonen järjesti vanhoille Formula 4-cuppien kuskeille tapaamisen Helsingissä venemessujen aikaan. Markun lähettämässä kutsussa sanailtiin: "Kun oikein pinnistelet, muistanet vuosien 1986-91 suositut Formula-cupit. Cupien jury on nyt katsonut tarkkaan hidastuksia ja maalikamerakuvia ja päättänyt uusintalähdöstä, johon cup-konkarit täten kutsutaan." Mukaan oli kutsuttu pääasiassa kuskeja, mutta myös sarjan taustoissa vaikuttaneita ihmisiä. Ennakkoon ilmoittautuneita oli noin 50 henkeä. Minäkin sain kunnian olla mukana, vaikken liity F4-cuppeihin millään tavalla.

 Vietin leppoisan päivän venemessuilla muutaman Kapustan veteraanivenemiitin osallistujan kanssa. Pikkukylän poikaa alkoi jo hieman jännittää, kun lähdettiin hakemaan majapaikkani avainta ja siitä edelleen tapaamiseen. Jännitti tietysti suurkaupungissa liikkuminen, mutta myös itse tapaaminen. Sain kyydin Park-hotellin eteen, missä "Uusintalähtö" pidettäisi. Morjestin hyvästit kvvm-sakille. Jännityksestä huolimatta on pakko myöntää, että olin hieman ylpeä kutsusta. Tässä sitä mennään rehvakkaasti oikein Kauppaneuvos Paukun tyyliin.


Astuessani sisään hotelliin sisäinen "Paukku" taisi livistää johonkin. Hotellin aulassa oli ukkoa kuin pipoa. Osan tunnistin kilpaveneilyyn liittyviksi. Olo oli helpottunut siitä, että ainakin olin oikeassa paikassa, mutta pienoinen ujous yllätti - hyvä ettei alahuuli jo väpättänyt. Parin kilpailijan ja mekaanikon kanssa vaihdettiin muutama sananen ja olo alkoi siitä jo hieman rentoutua. Seuraavaksi älysin, että Markku Oikkonen ilmestyi aulaan. Menin kättelemään Markun. Markku kertoi, että yläkerrassa on kahvia sekä purtavaa ja että sinne voi siirtyä odottelemaan tapahtuman alkua. Nousin rappuset ylös. Porraskäytävässä oli hienot Uusintalähtö-opasteet vanhojen Neste Cuppien mainosten tyyliin. Jännitys alkoi jo kääntyä varovaiseksi innostuksi ja alkoi jo vähän hymyilyttää.


Porraskäytävän opasteita kohti kokoustilaa.
Yläkerran aulassa teetä hörppiessä ja sämpylää mutustaessa oli jännää seurata sivusta, kun muita tuli yläkertaan. Tutut kilpakumppanit tunnistivat toisensa pitkän ajan jälkeen ja paiskasivat kättä. Pian yläaulan täytti puheensorina. Ja vaikka aika oli jotain vaikuttanut, tunnistin minäkin Sami Pennasen, Kaj Kerppolan, Tapio Kiiverin, Jan-Erik Lindholmin, Jussi Lampisen ja muutaman muun. Oli aika jännää, kun aiemmin niminä tuloslistoissa ja kuvina kirjoissa olleet kilpailijat astelivat vuoronperään edestäni, meni oikein kylmät väreet. Nuo itselle lähes supersankarihahmot siinä ihan ilmielävänä, vau! Siinä vaiheessa ajattelin, että olipa hyvä, että Markku kutsui myös minut. Minusta moni varmasti mietti, että kukahan tuo räkänokka on tai mitä se täällä tekee.

Vanhat kilpakumppanit tapaavat jälleen.
Seuraavaksi siirryttiin pikkuhiljaa kokoustilan puolelle. Istuin kokoustilan reunimmaiseen pöytään. Pöydän ääressä istui minun lisäksi vain yksi ihminen. En tunnistanut häntä ulkonäön perusteella. Kun kaikki olivat löytäneet istumapaikan pöytien äärestä, Markku aloitti Uusintalähdön esittelemällä kokoontumisen taustalla olleet henkilöt teemaan sopivasti. Markku esitteli myös minut pilke silmäkulmassa "Tauno Laulaisen perinneyhdistyksen henkilöksi". Itse kysyin tässä vaiheessa luvan valokuvaamiseen tapahtuman aikana ja kuvien julkaisemiseen. Keltään ei tullut vastalauseita. Markku jatkoi kertomalla, että Niilo Seliö oli hänelle tälläista tapahtumaa ehdottanut ja siitä Markku oli innostunut järjestämään tapahtumaa. Ja tässä sitä nyt oltiin: 50 paikalle saapunutta. Tälle saavutukselle taputettiin. Ja nämä aplodit eivät jääneet illan viimeisiksi.


Kynäniekka-Markku itse äänessä
Seuraavaksi valot sammutettiin ja valkokankaalta alkoi koostevideo Formula-cuppien tapahtumista. Valojen sammuttua tunnelma alkoi nousta kuin kilpakoneen kierrokset. Videossa oli taitavasti yhdistettyinä pätkiä kilpailuista ja tapahtumiin sopivaa musiikkia. Leikkaus oli Oscar-tasoa. Videon edetessä osallistujat tunnistivat tuttuja naamoja yksi toisensa perään ja kokoustilassa alkoi kuulostaa enemmän huonokurisen yläasteluokan meiningiltä, kuin tyylikkäästi harmaantuneiden herrasmiesten tapaamiselta. Video eteni kuin kilpailu. Välissä haastateltiin kuskeja ja välillä ajettiin kilpaa. Videon lopussa allekirjoittaneella oli hymy korvissa. Taisi olla muillakin. Kun video loppui, kokoustilassa raikuivat aplodit ja tunnelma oli katossa. 


Tunnelman kattoon nostanut video pyörimässä.

Markku jatkoi juontoaan videon ja parin videoterveisen jälkeen. Seuraavana tuli suomalaisen kilpaveneilyn historiaa ja katsaus tapahtumiin, jotka johtivat Formula-cuppien syntyyn. Pöydässäni istunut "tuntematon" henkilö olikin Hannu Hillo, joka piti oman osion suomalaisen kilpaveneilyn vaiheista 1900-luvun alussa. Markku jatkoi siitä ja liikkui 70-luvun alusta kohti nykyaikaa. Tarinassaan Markku valotti myös omaa kosketustaan rataveneilyyn. Ilkka Seppälä jatkoi Markun tarinaa ja sitten päästiinkin jo itse Cuppeihin ja niiden syntyyn.

Hannu Hillo
Markun historiaosio

Ilkka Seppälä
Seuraavaksi Markku jakoi puheenvuoroja muille. Vuoronperään puheenvuoron saivat niin kilpailijat kuin taustahenkilötkin. Puhujilta tuli tosi hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita vuosien varrelta milloin mistäkin kommelluksista, huippuhetkistä ja vastoinkäymisistä. Vaikka nämä puhujat olivat hyviä kilpaveneilyssä, niin pakko myöntää, että ovat myös hyviä jutunkertojia. Kuuntelin tarinoita nautiskellen. Oli kuin olisi katsonut kilpaveneaiheista hyvää dokumenttia ja ihan livenä. Moni puheenvuoron saanut ihmetteli, että miten hauskaa Formula-cuppien aika oli, ja että mikä merkitys niillä oli. Ja varmasti kaikki muistivat kiittää ja kehua Markkua tapahtuman järjestämisestä. Tämäntyyppistä tapahtumaa ei kilpavenepuolella oltu aiemmin nähty. Kiitoksia sateli monen puheenvuorossa myös Cuppien idean isälle Ilkka Seppälälle. Jokainen taisi muistaa myös omia taustajoukkojaan.

Niilo Seliö

Kaj Kerppola

Sami Pennanen

Jussi Lampinen




Formula Cupit olivat Assos oy:n ja Suomen moottoriveneliiton järjestämiä ratakilpaveneilyn SM-sarjoja joita järjestettiin 1986-1991. Cupeissa ajettiin Formula 4-veneillä, noin 4-metrisillä katamaraaneilla ja 70-75 hevosvoiman (maksimissaan 850 kuutioisilla) perämoottoreilla. Huippunopeutta veneillä oli 140-150 km/h. Kilpailuja oli 5-6 kappaletta kesässä. Kilpailuja ajettiin hyvän näkyvyyden tarjoavilla paikoilla. Ja vaikka kyseessä oli SM-sarja, sarja oli avoin myös ulkomaisille kuskeille. Sarjaan osallistuneissa veneissä oli kaikissa varattu saman kokoinen tila sarjan pääsponsoreiden tarroille. Suurien sponsoreiden ansioista sarjassa oli isot rahapalkinnot. Esim. 1987 sarjan voittaja sai 20 000mk. Eli sarjassa toteutui monta hyvää asiaa, näkyvyys, näyttävyys, kova taso kilpailussa ja korkeatasoiset palkinnot. Osallistujia F4-cupit keräsivät melkein kolmekymmentä per kausi, joka on nykyajan rataveneilyyn verrattuna hurja määrä. Cupeissa ajoivat mm. Kaj Kerppola, Jan-Erik Lindholm, Hans-Erik Johansson, Jussi Lampinen, Kimmo Westerberg, Henry Sjölund, Niilo Seliö, Mikael Roms ja Sami Pennanen ja monet muut. Ulkomaalaisista mainittakoon Mats Kimby, Jan de Wreng ja Owen Jelf.  Vuosina 1990 ja 1991 Formula Cupeissa ajettiin myös Formula 3000-sarjaa. Tämä sarja toi vielä lisää näyttävyyttä ja vauhtia Cuppeihin. Näistä "kolmetonnisista" ehkä joskus lisää. 

Kuva "erien välistä"
Tapahtuman lopuksi monien toivomuksesta Markku laittoi koostevideon pyörimään uudestaan. Sillä välin, kun Markku valmisteli videota ja etsi oikeaa videotykin piuhaa, minä uskaltauduin juttusille muutaman osallistujan kanssa.






Tapahtuman virallisen osion jälkeen sitkeimmät kisailijat ja taustajoukot jäivät vielä "aulabaarin poijulle". Siinä lonkeropullon ääressä saatin vielä hyviä keskusteluja kilpaveneilystä muutaman osallistujan kanssa.


Uusintalähdön osallistujat yhteiskuvassa

Formula 4-cuppien kuljettajia

Uusintalähdöstä ja ehkä myös lonkeropullollisesta voimaannuttuani läksin hymyssä suin kävelemään kohti omaa majapaikkaani. Kännykkä näytti matka-ajaksi 1h 10min. Puoli tuntia käveltyäni kännykän akku loppui ja en oikein tiennyt mihin jatkaa. Jatkoin kävelyä ulkomuistista, mutta jossain vaiheessa kaikki kadut alkoivat näyttää samalta. Räntää satoi ja oli kylmä ja vaatteet alkoivat olla märkiä. Mietin, että miten löydän ikinä majapaikkaan perille. Tässä vaiheessa oli annettava periksi ja keskeytettävä "teknisen vian" vuoksi. Onneksi löysin sentään nakkikioskille ja sen lähellä olleelle taksitolpalle. Hyppäsin taksin kyytiin ja pääsin lopulta majapaikkaani.

Minulle Formula 4-cuppien olemassaolo on ollut itsestäänselvyys. Ajettiinhan ensimmäinen Neste Sigma Cup 1986, samana vuonna, kun itse olin syntynyt. Sarjan alku ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys. Oli hienoa päästä kuulemaan sarjaa järjestäneiltä ihmisiltä Cupeista ja niiden aloituksesta. Paljon työtä, vaivannäköä ja onneakin tarvittiin, että Cupit saatiin käyntiin. Tähän loppuun vielä hatunnosto Ilkka Seppälälle, Cuppien "keksijälle", sekä kaikille niille, jotka olivat mukana pyörittämässä sarjaa. Ja niinkuin tämän uusintalähdön monessa puheenvuorossa, minäkin sanon, että iso kiitos Markulle tämän mahtavan tapahtuman järjestämisestä. Oli huippua päästä mukaan!

Kiitos Markku ja Ilkka!

torstai 6. joulukuuta 2018

Kirjoittamisen vaikeuksia

Tänä talvena Kilpavenenostalgian lippulaivasta nostettiin Jorma Hartikan 650 xs moottori pois. Nyt ollaan tavallaan eräänlaisessa taitekohdassa. Vaikka Jorman kone lähteekin takaisin Joutsenoon, silti yhteistyö Jorman kanssa näillä näkymin jatkuu vähän erillaisen kohteen kanssa. Toivottavasti luette siitä vielä joskus blogissa. Vähän samalla tavalla ollaan uuden alun edessä blogiteksteissä. Toivottavasti jotain muuttuu, mutta toivottavasti jotain jääkin. Blogihomma on ollut viime aikoina kuin tervan juontia, ja tekstiä on tullut todella vähän.  Olen pyöritellyt mielessä lääkkeitä blogin piristämiseen ja herättelyyn. Tässä hieman mietteitä..

En ole mikään erityisen lahjakas kirjoittaja. Osittain siitä johtuen tekstejä on tullut harvakseltaan. Mutta viime talvesta lähtien aiheisiin kiinni tarttuminen on ollut jotenkin erityisen raskasta tai alitajuntaisesti vastenmielistä. Oma vaikutuksensa on varmasti omassa elämässä sattuneissa vastoinkäymisissä, mutta asia ei selity pelkästään sillä. Ja koska tämä on blogi, voin vapaasti ruotia mikä mättää. Joskus ongelmat pienenevät samalla hetkellä kun ne sanoo ääneen, näin voi olla myös tämän asian kanssa. Eli ongelmat ja kompastuskivet ovat monasti pään sisällä. 

Alusta asti yksi mukana heilunut kiviriippa on ollut se että olen halunnut pitää tapahtumat ja faktat oikeina. Tavallaan olen yrittänyt tehdä blogista tietosanakirjamaista. Se tekee tekstien rakentamisen raskaaksi. Ja niinkuin muutamissa haastatteluissa olen huomannut, vuodet ja asiat menevät herkästi sekaisin, mutta itse tarinaa pienet virheet eivät haittaa juuri ollenkaan. Eli niitä on turha ottaa liian vakavasti, tai niitä ei tarvitse pitää minään absoluuttisina totuuksina. Menneen ajan fiilis ja viihdyttävä tarina ovat minun mielestä tärkeämpiä saavuttaa kuin juuri oikeat päivämäärät tai muut oikeat yksityiskohdat.

Olen halunnut pitää blogissa olennaisena osana kilpaveneilyn historiaan liittyvien henkilöiden haastattelut ja esittelyt. Ja niin meinasin pitää jatkossakin. Haastattelujen teko ja vanhojen konkareiden juttujen kuuntelu on kyllä mukavaa ja jännittävää puuhaa. Olen koittanut perehtyä aina haastateltavaan henkilöön ennen haastattelua. Mutta ehkä se ei ole välttämätöntä. On tietysti helpompii kysellä sellaiselta henkilöltä jonka taustat tuntee. Tässäkin asiassa yritän tehdä muutoksen, eli madallan kynnystä lähteä haastattelemaan ihmisiä. Jonkuntasoinen tietämys haastateltavasta pitää olla, mutta en yritä tehdä elämänkertaa valmiiksi ennen oikeaa haastattelua ja henkilön kanssa puhumista. 

Oman hankaluutensa haastatteluiden sopimiseen aiheuttaa heikko ajan käytön järjestely. harrastuksia ja tekemistä tuntuu riittävän ilman kilpavenenostalgiaakin. Siihen en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin sen että välillä on vaan lyötävä joku päivämäärä lukkoon ja sovittava haastattelu tai muu kilpavenenostalgiaan liittyvä asia. 

Ja kyllähän sitä väkisin miettii että lukeekohan kukaan kilpavenenostalgiaa. Tai että kiinnostaako se ketään. Mutta tästä olen käynyt useita keskusteluja tyttöystäväni Suvin kanssa, ja olen ollut Suvin kanssa samaa mieltä siitä että sitä pitää tehdä omaksi iloksi, ei kenenkään muun takia. Ja jos sitä lukee joku muu ja vielä pitää lukemastaan, niin sehän on silloin hyvä asia ja vain plussaa.

Ja väkisin tämmöisessä asioiden penkomisessa käy niin että joku muu ehtii apajille ensin, ja haastattelu tuleekin muuta kautta. Väkisin sellainen jää kaivelemaan. Sekin kismittää jos blogia on käytetty surutta hyväksi jossain muussa julkaisussa yms. ilman lupaa. Silti tälläiset asiat pitää vaan vääntää positiivisiksi. Kunhan nämä unohduksissa olleet asiat vaan tulevat esiin, se on tärkeintä. Ja kai blogitekstit ja haastattelut ovat olleet sitten riittävän laadukkaita jos joku niitä on joskus "lainaillut".

Aion kirjoittaa jatkossa myös vähän enemmän oikean blogin tyyliin. Esimerkkinä vaikka blogin alkupäässä olleet tekstit omista veneistä, Muistojen Suur-Saimaan ajoihin osallistumisista jne. Jatkossa olisi varmaan hyvä kirjoitella lisää omista historiikkiveneiden kunnostuksista ja haluaisin kirjoittaa myös muiden samanlaisista projekteista. Muitakin juttuvinkkejä saa heitellä joko suoraan minulle tai kilpavenenostalgiaa-facen kautta.     

Ensi vuodelle ei tule uutta kilpavenenostalgiaa-kalenteria, vaikka joku olisi sellaista saattanut halutakkin. Kuluneena vuotena ei olla saatu kuvattua veneitä tarpeeksi, ja mitä on saatu kuvattua, on paljon samoja veneitä kuin edellisessä kalenterissa. Pidetään siitä välivuosi ja panostetaan tulevana kautena siihen että saataisiin sitten seuraavana vuonna tehtyä kalenteri. Kuulostaa ihan uudenvuoden lupaukselta.

Jännityksellä ja innolla odotan kuitenkin sitä että milloin saamme lukea Sami Raittolan kilpavenenostalgiaa-tekstin. Ehkä se antaa myös uutta puhtia omien juttujen kehittelyihin. 


lauantai 13. lokakuuta 2018

Elokuu



Petri ja Tg Kyyvedellä 2017 Kapustasalmen veteraanivenemiitissä. Kuva : Suvi Nieminen

Elokuun kalenterisivulla pomppaa Petri Häkkinen TG-Specialilla ja 20hv Mercuryllä kesän 2017 Kapustasalmen veteraanivenemiitingissä.

TG-Specialin mainos



Vene on Tage Gustaffsonin rakentamama vene 1970-luvun loppupuolelta. Venemalli on varmaan tunnetuimpia kilpaveneitä Suomessa yhdessä Vesimäkärän ja Argo 16:n kanssa. Venemallilla on kilpailtu menestyksekkäästi sekä radalla(SB ja SC) että matkapuolella(B) 1970-, ja 1980-luvulla. Sillä ajetaan kilpaa vielä nykyäänkin. Veneellä on oma sarja TG special cup/ TG 15 Cup.

Petri Hirvensalmi Racessa 2018


Veneessä olevaa moottorimallia on myös käytetty 1970-luvulla matka(B)- että ratapuolella(SB). Petrin moottoriyksilö (vm. 1979) on peräisin Jorma Hartikalta. Koneessa oleva pronssinen kilpapotkuri 17" Record on myös tullut Jormalta.

Petrin Tg kunnostustöiden jälkeen Peurungassa 2016. Tarrat puuttuvat vielä





Petri osti veneensä Esko Kainulaiselta 2015 n. 30 vuoden navetan ylisillä lojumisen jälkeen. Esko oli ajanut TG:llä villeissä kyläkisoissa savossa 1980-luvun puolessavälissä. Eskolla oli moottorina silloin samanlainen 20hv Mercury ja hän ajoi sarjassa alle 25hv. Ennen Eskoa veneen omisti Matti Jehkinen joka ajoi veneellä SC-luokkaa 1980-luvun alussa.


Petri ja Tg Kapustasalmen sillan alla 2017 


Petri on seurannut pienestä pitäen moottorivenekilpailuja Haukivuorella, Kangasniemellä, Pieksämäellä, Leppävirralla ym. Petrin aikuisiällä pahentuneeseen kilpavenekuumeeseen vaikutti varmasti myös Petrille työhommissa tutuksi tullut kilpaveneilyn maailmanmestari Risto Kuisma. Petri oli mukana 2014 järjestämässä Kyyvedellä ensimmäistä Kapustasalmen veteraanivenemiittiä ja seuraavana vuonna Petri sai hommattua tämän hänen ensimmäisen kilpaveneen, TG:n. Petri kunnosti veneen keväällä 2016 ja Jorma Hartikalta tuli kunnostettu moottori veneeseen. Samana kesänä vene oli mukana Peurungan F2-kisojen yhteydessä olleessa historiikkiveneiden näytösajossa. Siitä eteenpäin Petriä ja Tg:tä on nähty eri historiikkivenetapahtumissa. Petrin Tg oli myös venemessuilla 2017, jossa Tage itse signeerasi veneen. Kesän 2018 venetapahtumien melskeessä Tg:n toinen siipi sai vaurioita, joten kunnostustyötä on vielä luvassa.

Petri ja allekirjoittanut Race Hirvensalmessa 2018


Petri omistaa allekirjoittaneen kanssa vanhan Tauno Laulaisen rakentaman vanerikatamaraanin, jonka kunnostustyöt on tarkoitus aloittaa tulevana talvena. Ja tätä kirjoittaessa varmistui Petrin "uusi" kilpavenehankinta. Ehkä ensi kesän tapahtumissa nähdään Petri toisenlaisen kaluston kanssa...  

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Heinäkuu



Heinäkuun kalenterisivulla vettä roiskuttaa Paavo Pernu ja OWM ja Chrysler 55 vm. 71 Kapustasalmen veteraanivenemiittingissä 2016. 

Vene on OWM-tallin (Olli W. Mildh ja muut) rakentama/rakennuttama vene, jolla Matti ja Liisa Laitinen osallistuivat vuoden 1971 Suur-Saimaan ajoihin kilpailunumerolla D-470. Ajettu myös ratapuolella SD-luokkaa. Veneen mitat 4,75 x 1,40.  Veneen erikoisuutena on rungon sisäpuolella hiilikuitunaruista tehty vahvistus. 

Paavo osti veneen vuonna 2012. Myynti-ilmoituksessa luki: "veneprojekti, tekemistä riittää" ja suttuinen kuva mustasta veneenraadosta. Venettä paikan päällä tutkiessa Paavo huomasi, ettei kyseessä ole mitä tahansa raato, hiilikuituvahvisteet rungossa näkyi niin selvästi. Paavo on kunnostanut veneen itse nykyiseen historiaa kunnioittavaan kuntoon vuosina 2013-2014. 


Paavon arkistoista kuva veneestä ennen kunnostusta
Tekemistä tosiaan riittää. Pohjassa hiilikuituvahvikkeet. Kuva Paavon arkistoista.

Paavo on kerennyt kokeilla veneessä kolmea eri moottoria. Archimedes Penta 450, Mercury 500 ja Chrysler 55. Samanlaisessa veneessä OWM-talli kokeili kahta perämoottoria, mutta kokeilun onnistumisesta ei ole tietoa. OWM-tallista on kerrottu Vauhdin Maailmassa 7/1972.

Vauhdin Maailma 7/1971


Ilmeisesti Paavon veneyksilö on sama, mistä Vauhdin Maailman jutussa kerrottiin. Pariasennuksen jälkiä näkyvissä. (Paavon arkisto)
Maalin alta löytyi vanhat kilpanumerot, jotka historiaa kunnioittaen Paavo otti käyttöön kunnostetussa veneessä.


Paavo on historiikkiveneilijä, joka harrastaa kaikenlaisia vanhoja moottoreita. Paavolla taitaa nyttenkin olla toinen veneprojekti käsittelyssä. Paavo on osallistunut OWM:llä Muistojen Suur-Saimaan Ajoihin useampana vuonna ja kaksi kertaa Kapustasalmen veteraanivenemiittinkiin. Tämä kesä Paavolla on tainnut mennä enempi kartingin parissa.


Paavo, OWM ja Archimedes Penta. Paavon arkistoista.
Tässä jo numerot valmiina kyljissä ja Mercury perässä. Paavon arkistosta.

OWM on ilmeisesti vaihtamassa omistajaa. Toivottavasti vene pysyy historiikkivenekuvioissa ja nähdään vaikka ensi kesän näytösajoissa.

Allekirjoittanut sai kunnian kokeilla Paavon OWM-venettä Kapustasalmella 2016.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Kesäkuu



Kesäkuun kuvassa mikkeliläinen Ari-Pekka Rötkö ja Argocat 18, perässä Mercury 2-litrainen V6.

Vene on Pentti ja Harry Fabritiuksen valmistama, ilmeisesti ensimmäisen sukupolven Argocat 18. Tällä venemallilla on kilpailtu menestyksekkäästi offshore-luokissa Z ja N Suomessa ja Ruotsissa, myöhemmin myös luokissa 3C ja 3D. Erona uudempiin Argocat 18 on kannen takaosan kourut, jotka parantavat veneen aerodynamiikkaa. Suomessa tällä venemallilla on ajanut menestyksekkäästi mm. Mikael Winogradoff. Lars Ström ajoi samanlaisella veneellä vuonna 1978 Kotkan EM-kisoissa ja silloin tehtiin protesti liittyen juuri näihin kouruihin: veneen sisälle pitää mahtua kuviteltu tietyn kokoinen laatikko ja nämä urat puhkaisivat sen kuvitellun laatikon. Ilmeisesti siksi myöhemmissä venemalleissa ei näitä kouruja ole. 

Moottori on Mercury 2-litrainen V6. Samanlaista moottoria käytettiin näissä veneissä offshore-kilpailuissa 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa. Tälle kesälle Apa on saanut kopan alle oikean XR2-kilpamoottorin, joka on myös 2-litrainen, mutta tehty suoraan kilpakäyttöön. Alkukesä meni uutta konetta säätäessä, mutta on tällekin kesälle jo ehditty huippuja hätyyttelemään.

Myös autoja ja moottoripyöriä rakennellut Apa on kunnostanut veneen ja koneen itse nykykuntoonsaVeneen numero 581 juontaa juurensa Mikkelin venhoilijoiden ensimmäisestä punnitustapahtumasta. Kellään ei oikein ollut käsitystä oman veneen painosta, joten niitä punnittiin yhdessä. Apa ei ehtinyt itse olemaan paikalla punnituksessa, mutta toi veneen. Puntariin saatiin lopulta Apan veneen kohdalla lukemat 581 kg. Siitä lähtien vene on tunnettu 581:nä. Veneen Mercury-tarroihin on haettu vaikutteita Wareliuksen veljesten kilpaveneestä 80/90-luvulta.



sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Toukokuu



Toukokuun kalenterisivulla on allekirjoittaneen omistama vanerikatamaraani. Perässä Jorma Hartikan omistama ja kunnostama Mercury 650 xs-moottori. Moottori on esitelty blogissa aiemmin ja venettäkin on esitelty useampaan otteeseen. Mutta nyt esitellään venettä hieman tarkemmin ja näytetään, mitä sille jouduttiin tekemään, että siitä saatiin sellainen kuin se nyt on.

Vene 80-luvun loistossaan. Länsi-Savo.

Niilo hyvästelemässä vanhan kilparatsunsa.

Sain ostettua veneen kevättalvella 2014. Veneen myi minulle haukivuorelainen kilpaveneilijä Niilo Nikulainen. Vene oli valmistunut Niilolle kesäksi 1979 villeihin kilpailuihin. Moottorina veneessä oli silloin myös Mercury 650xs. Viimeiset kilpailut Niilo ajoi sillä vuonna 1986.

Veneen ainut sponsoritarra vasemmassa takakulmassa.

Hieman nykyveneestä poikkeava ohjausakseli. Toimii hyvin, joten miksi muuttamaan?

Alkuperäinen nopeusmittari

Alkuperäine jalkakaasu.

Alkuperäinen ohjausrissa. Kuvista näkyy myös veneen rakennetta. Vene on tehty erittäin kevyeksi, joten kaaria ja jäykkäreitä on melkoisen vähän.
Vene oli vaneriosiltaan ja kuituvahvistetuilta ponttooneiltaan hyväkuntoinen. Vain maalipinta oli rapistunut. Maali hilseili irti vanerista.

Suvin ensikosketus kilpaveneisiin.

Maalin raaputus aloitettu. Maalia poistettiin siklillä/raapalla ja teräsharjalaikalla. Loput hiottiin hiomakoneella ja osittain käsin.

Keväällä 2015 Aloitimme raaputtamaan vanhaa maalia pois. Tavoite oli kunnostaa vene 2015 MSSA:han. Samana talvena ja keväänä Jorma Hartikka kunnosti hänen Mercury 650 xs-moottorin. Vene ja kone olivat näytillä 2015 Mssa:ssa. Saman kesänä veneellä ajettiin Haukivuorella "Kapustasalmen veteraanivenemiitissä."

Kylkien hiontaa nauhakoneella. Allekirjoittanutkin todistettavasti tehnyt hiomishommia ja vielä suojainten kanssa.

Roiskelista muutettu ja ensimmäinen pohjamaalikerros tunnelin pohjassa. Pohjavanerin karkeuden vuoksi pohja oli maalattava useampaan kertaan. Ensimmäiset kerrokset maalattiin pensselillä.

Pohjaväri ruiskutettuna. Tästä jatkettiin hionnan jälkeen pintaväri.

Koneen asennusta Jorma Hartikan pajalla. Maali näytti ihan hyvälle, mutta ongelmia ilmeni myöhemmin.

Seuraavalle kesälle ajatuksissa oli kannen maalauksen uusiminen. Keltaiseen maalipintaan jäi rakoja. Kun vene kastui päältäpäin, vaneri pullistui raon kohdalta.

Taas hiottuna. Seuraavaksi maalattiin pohjaväri pensselillä uurteiden piilottamiseksi.

Pensselillä maalatun pohjavärin ja kittauksen ja hiomisten jälkeen ruiskutettiin pohjamaali. Tämänkin kuvan jälkeen taidettiin vielä hioa ja maalata, hioa ja maalata kerroksia useampaan kertaan.

Perfetionisti ei pety, vai miten se meni.. Ensimmäisen pintavärin vetoon tuli valumia, joten vene piti TAAS hioa uudestaan. Tässä vaiheessa Suvi epäili, ja taisi epäillä jo Jormakin, että valmistuuko vene Peurunkaan.

Onnistunut värikerros ruiskutettuna. Kuten kuvista näkyy, olosuhteet ei olleet aina ihan viimeisen päälle, vaan piti luottaa sääolosuhteisiin ja vähän onneenkin. Ulkona maalaaminen oli helpompaa paremman valon takia, tosin kevät alkoi olla jo sen verran pitkällä, että aina joku kärpänen laski mäkeä kannen kourua myöten.

Pitihän kärriin saada samaa väriä...

Kesälle 2016 oli sovittu Historiikkiveneiden näytösajo Peurungan F2-veneiden MM-osakilpailun yhteyteen. Tämä vahvisti päätöksen, että veneen kansi hiotaan ja maalataan uudelleen. Vene saatiin valmiiksi vajaa viikko ennen Peurungan näytösajoa ja edelliskesänä särkynyt moottori kerettiin koeajaa.
Perillä Peurungassa ennen kilpailuja torstaina.

Tarrat asennettuna ensimmäisen kilpailupäivän, perjantain, aamuna. Tarrojen piti antaa kuivaa vuorokausi, joten vähän tiukille meni. Lauantaina veneellä jo ajettiin.



Tämän veneen kanssa moni asia onnistui. Ei välttämättä ensimmäisellä kerralla, mutta toisella viimeistään. Ylivoimaisesti hienoin juttu oli se, että Jorma Hartikka lainasi Mercurynsä veneeseen. Jorma joutui oikeasti tekemään paljon töitä moottorin kanssa.

Saimme kunnian viedä historiikkiveneitä näytille Vene 2017-messuille. Katti ja Petri Häkkisen TG lähdössä Jani Pellis Lindholmin kyydillä kohti Helsinkiä.

Esillä Messukeskuksessa "oikeiden" kilpaveneiden seurassa.

Nyt tulevalle kesälle Mercury siirretään pukkiin huilaamaan, ja ihan käyntikuntoisena. Tilalle tulee FT10s Johnson "replica". Tämän erikoisen moottorin riki ja perä tulivat myös Jormalta.